Euroopassa päihdepolitiikka ja päihdehoito on jo pitkään keskittynyt haittoja vähentävään näkökulmaan ja työotteeseen. Haittoja vähentävä näkökulma tarkoittaa Harm Reduction Internationalin1 mukaan vapaasti suomennettuna toimintalinjoja, toimintamalleja ja käytäntöjä, joiden tavoitteena on minimoida huumeiden käyttöön, huumepolitiikkaan ja lainsäädäntöön liittyviä kielteisiä terveydellisiä, sosiaalisia ja oikeudellisia vaikutuksia. Haittojen vähentäminen perustuu oikeudenmukaisuuteen ja ihmisoikeuksiin. Se keskittyy positiiviseen muutokseen ja työskentelyyn ilman tuomitsemista, pakottamista, syrjintää tai vaatimusta, että ihmiset lopettavat huumeiden käytön edellytyksenä tuen saamiselle. Tässä blogiartikkelissa pohdin kysymystä siitä, voiko alaikäisten päihdehoito olla haittoja vähentävää.
Päihdehaitoista vakavin on kuolema. Suomi on keikkunut Euroopan huumekuolematilastojen kärjessä tällä vuosikymmenellä erityisesti nuorten osalta, mikä on johtanut maassa kansallisiin toimenpiteisiin. Onnettomuustutkintakeskus toteutti vuonna 2023 nuorten tapaturmaisten huumekuolemien teematutkinnan, jonka tulokset raportoitiin seuraavana vuonna2. Nuorten huumekuolemien ehkäisyyn on sittemmin allokoitu rahaa, ja sitä varten on käynnistetty useita erinäisiä työryhmiä ja hankkeita muun muassa hyvinvointialueille.
Kaikkien päihdyttävien aineiden käyttö on alaikäisiltä laissa kielletty. Pitkään vältimme yhteiskuntana vastaamasta alaikäisten päihdehoidon tarpeisiin juuri tällä verukkeella – eihän alaikäisellä voisi olla päihdeongelmaa, kun ei hän niitä päihteitä saa käyttää. Nyt, kun joudumme toteamaan, että väärässä oltiin, ryhdymme kehittämään alaikäisille suunnattua päihdehoitoa ja -palveluita tilanteessa, jossa tietoa itse ilmiöstä on vielä varsin vähän ja hajanaisesti. Aikuisille suunnatut interventiot eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä alaikäisille, ovathan aikuisuus ja nuoruus ikävaiheina ja kehitystehtäviltään varsin erilaiset3. Haittoja vähentävä näkökulma, joka aikuisten päihdehoidossa on jo varsin vakiintunut, muodostuu alaikäisten kohdalla vaikeaksi kysymykseksi siksi, että se kietoutuu erityisiin suojelun ja laillisuuden kysymyksiin.
Alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret ovat erityisen suojelun kohteena yhteiskunnassa. Heidän oikeuksiaan suojaa perustuslaillisten perusoikeuksien lisäksi erityinen YK:n Lapsen oikeuksien sopimus4, joka on tärkein lasta koskeva kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Siinä määritellään neljä yleisperiaatetta, jotka ovat paitsi sopimuksen tulkintaohjeita, myös suoria lapsen oikeuksia. Nämä yleisperiaatteet ovat yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin sekä oikeus elämään ja kehitykseen. Nämä oikeudet kuuluvat kaikille, myös päihteitä ongelmallisesti käyttäville, alaikäisilleks.5.
Ylätasolla haittoja vähentävä näkökulma tuntuisi sopivan myös alaikäisten päihdehoitoon ja sen periaatteet vaikuttavat olevan linjassa YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Käytännön toimintatapoja tarkasteltaessa kysymys muuttuu kuitenkin hankalammaksi: erilaisia haittoja vähentäviä käytäntöjä ovat Harm Reduction Internationalin1 mukaan muun muassa tiedon levittäminen turvallisemmista tavoista käyttää huumausaineita, huumausaineiden käyttöhuoneet, yliannostusten ehkäisy ja hoito sekä opioidikorvaushoito. Suomessa Varsinais-Suomen hyvinvointialue aloitti pilotoimaan alaikäisten opioidikorvaushoitoa vuonna 2022 ja viime vuoden lopulla Helsingin yliopistollinen sairaala HUS ilmoitti, että se aloittaa opioidikorvaushoidon yli 15-vuotiaille nuorille. Virallisia käyttöhuoneita ei Suomessa vielä ole, mutta myös niiden osalta tulisi huomioida mahdolliset alaikäiset käyttäjät.
Alaikäisten päihteiden käyttäjien kohdalla törmätään laillisuuskysymykseen siinä, voidaanko huumausaineiden käyttö sallia tai olla kieltämättä alaikäisiltä. Tämä on eettisesti toisenlainen kysymys aikuisten kohdalla, jotka ovat eri tavalla vastuussa omasta käytöksestään kuin lapset. Lapset eivät ole vielä täysin vastuussa itsestään, vaan täysi-ikäisyyteen saakka huoltajansa vastuulla. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 vuoden iässä. Kysymys alaikäisten huumausaineiden käytön sallimisesta tai kieltämisestä on haastava myös suojelun näkökulmasta: voidaanko lasta suojella ilman, että huumausaineiden käyttö kielletään? Tai toisaalta voidaanko lasta suojella silloinkaan, kun käyttö kielletään, mutta siitä ei voida varmistua?
Tosiasia lienee kuitenkin se, että sallittiin sitä tai ei, nuoretkin käyttävät, jos käyttävät. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna myös alaikäisillä päihteiden käyttäjillä on tarve haittojen vähentämiseen niin kauan kun käyttöä on. Harm Reduction Internationalin1 mukaan haittoja vähentävä näkökulma ei edistä tai kannusta yksilöitä huumausaineiden käyttämiseen, mutta tunnustaa sen tosiasian, että aina on olemassa ihmisiä, jotka huumausaineita käyttävät, ja jotka eivät halua tai kykene lopettamaan niiden käyttöä.
Tuen saamiselle päihteiden käyttö ei saa muodostua esteeksi ja alaikäisten nuorten ongelmalliseen päihteiden käyttöön puututaankin usein lastensuojelun tukitoimilla. Tosiasiassa ongelmallinen päihteiden käyttö muodostuu tuen saamisen esteeksi palvelujärjestelmän muissa osissa myös nuorten kohdalla, erityisesti suhteessa mielenterveyspalveluihin. Psykiatrinen hoito edellyttää usein päihteettömyyttä, jotta lääketieteellinen diagnostiikka on mahdollista. Tämä on ymmärrettävää, mutta nuorten päihteiden käyttäjien kohdalla usein kohtalokasta, sillä nuorten ongelmallisen päihteiden käytön taustalla saattaa olla pyrkimys juuri mielenterveysongelmien itsehoitoon. Mikäli mielenterveys- ja päihdepalvelujen välisiä jäykkiä rakenteita ei pystytä terveydenhuollon kentällä purkamaan, täytyy tarpeeseen kyetä vastaamaan muilla kuin lääketieteen keinoilla.
Vastaan esittämääni kysymykseen siitä, voiko alaikäisten päihdehoito olla haittoja vähentävää, että voi, muttei samalla tavalla ymmärrettynä kuin aikuisten päihdehoidon kontekstissa. Alaikäiset lapset ja nuoret eivät voi samalla tavalla päättää haluavansa käyttää huumausaineita tai muita päihteitä kuin aikuiset, koska he eivät ole vielä täysin vastuussa itsestään. Alaikäisten kohdalla kyseessä on siis yksilön vastuuta laajempi eettinen, inhimillinen ja oikeudellinen kysymys. Lapset ja nuoret ovat täysi-ikäisyyteen saakka yhteiskunnan erityisen suojelun kohteena, mikä tarkoittaa joissakin tapauksissa myös aikuisten maailmasta poikkeavaa kontrollia. Toisaalta erityisen suojelun tulisi tarkoittaa samanaikaisesti myös sitä, että päihdehaitat olisivat tässä ryhmässä mahdollisimman vähäiset.
Janika Kosonen
Lähteet
1Harm Reduction International. Verkkosivu. https://hri.global. Viitattu 6.3.2026.
2Onnettomuustutkintakeskus (2024) Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023. T2023-S1 Nuorten huumekuolemat (turvallisuustutkinta.fi). Viitattu 6.3.2026.
3Kosonen, J. & Kuusisto, K. (2023) Treatment for problematic substance use in Nordic youth: A narrative review from the viewpoint of social services. Substance Abuse Treatment, Prevention, And Policy, 18(70), 1-16. https://doi.org/10.1186/s13011-023-00580-9.
4YK:n Lapsen oikeuksien sopimus.
5Kosonen, Janika (13.11.2024) Lapsen oikeudet kuuluvat myös päihteitä käyttäville alaikäisille. Blogi-artikkeli. https://research.tuni.fi/treadd-fi/blogi/lapsen-oikeudet-kuuluvat-myos-paihteita-kayttaville-alaikaisille/. Viitattu 6.3.2026.
Ota yhteyttä ja buukkaa minut jakamaan osaamistani teille! info@janikakosonen.fi +358 505188680. Lue lisää palveluistani täältä!
