Kulunut kesä on sisältänyt sopivassa suhteessa kesäpuuhastelua ja väikkärin naputtelua. Se on ollut ainutlaatuinen, koska kyseessä on ollut esikoisemme ensimmäinen kesä. Olemme saaneet viettää paljon aikaa perheenä, kun puolisoni jäi kesälomalle ja vanhempainvapaalle, ja minä apurahalle kesän ajaksi. Teimme viikon mittaisen reissun Ruotsiin, vietimme pari yötä Tampereella ja kävimme pariin otteeseen mökillä Itä-Suomessa. Olemme nauttineet omasta pihasta ja istuttaneet kesäkukkia sekä viljelleet pientä hyötypuutarhaa. Olen saanut viimeistellä väitöskirjaani vaihtuvissa maisemissa, mikä on tuonut työhön uudenlaista inspiraatiota. Uutta potkua työn viimeistelemiseen toi myös tieto uudesta työpaikasta ja uuden työn alkamisesta elokuun alussa.
Olen onnekkaassa asemassa siinä, että sain olla lapseni kanssa kotona kokonaisen vuoden. Ihmislapsen ensimmäinen elinvuosi on ihmeellistä seurattavaa kasvun ja kehityksen ollessa ainutlaatuisen nopeaa. Tätä aikaa ei saa takaisin, eikä sitä voi elää uudelleen. Vaikka vauvavuosi oli rankka, oli se myös elämäni antoisin. Olemme lapseni kanssa sylitelleet, lukeneet, nauraneet, itkeneet, ihmetelleet, tanssineet, hassutelleet, vaunutelleet ja pötkötelleet. Varsinainen henkireikä on ollut yhteinen Crossfit-harrastuksemme, jossa olemme päässeet yhdessä liikkumaan ja tutustumaan muihin äiti- ja vauvakavereihin. Nyt elokuussa on koittanut kuitenkin aika palata takaisin työelämään, mistä olen erittäin innoissani!
Aloitin elokuussa työt lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa. Pääsen uudessa roolissani hyödyntämään vahvuuksiani ja toteuttamaan luovuuttani, mistä olen todella innostunut. Samalla olen taas uuden edessä väitöskirjatyöni kanssa: väitöskirjan työstäminen uuden kokoaikaisen opetustyön ohella on jälleen uudenlainen haaste. Olen kiitollinen Alkoholitutkimussäätiölle, joka rahoittaa väitöskirjani viimeistelyä, ja jonka avustuksella sain kesän ajan työstää väitöskirjaani. Uskallankin kertoa, että rahoituksen ansiosta ensimmäinen kokopitkä versio väitöskirjastani on kesän aikana valmistunut.
Mitä väikkäriprojektissani tapahtuu seuraavaksi?
Kahden väitöskirjani osajulkaisun vertaisarviointiprosessit ovat edelleen kesken. Toinen on kesän aikana edennyt, kun sain vertaispalautteet ja pääsin vastaamaan niihin. Toisen osalta prosessi ei ole vielä edennyt niinkään pitkälle. Artikkeliväitöskirjan osajulkaisut tulee olla hyväksyttyjä julkaistaviksi ennen väitöskirjan etenemistä esitarkastukseen. Siksi väitöskirjaprosessini eteneminen riippuu nyt pitkälti näistä keskeneräisistä vertaisarviontiprosesseista. Kun osajulkaisut on hyväksytty julkaistaviksi, pääsen lähettämään väitöskirjani esitarkastukseen ja hakemaan väitöslupaa. Esitarkastuksen jälkeen väitöskirjaan on mahdollista tehdä vielä muutoksia esitarkastajien kommenttien perusteella. Dekaanin myöntämän väitösluvan jälkeen väitöskirja tulee painattaa ja julkaista, jonka jälkeen väitöstilaisuus voidaan pitää.
Kesän aikana minulla on ollut aikaa myös perehtyä pitkästä aikaa tohtoriopintojeni opintosuunnitelmaan. Näin tehdessäni huomasin, että minulta puuttuu vielä kaksi opintopistettä vaadittuja opintoja, eli syksyllä minun täytyy palata vielä sen verran koulun penkille. Olen erityisen kiinnostunut tutkijan viestintää ja esiintymistä koskevista opintojaksoista ja toivon pääseväni syksyn aikana sellaiselle täydentämään osaamistani. Muuten tohtoriopintoni ovat kasassa ja prosessin loppu alkaa niidenkin puolesta konkreettisesti jo häämöttää.
Blogini osalta paluu työelämään tulee tarkoittamaan joitakin muutoksia. Olen päättänyt luopua Tutkimuksen Perjantaiplatteri -blogisarjan julkaisemisesta sen työläyden vuoksi. Työ- ja perhe-elämän sekä väikkäriprojektin lisäksi blogisarjan laadukkaalle toteuttamiselle ei yksinkertaisesti riitä aikaa. Tavoitteenani on jatkaa kuitenkin muuten aktiivista kirjoittamista blogissani ja pyrin edelleen julkaisemaan blogiartikkeleja noin kerran viikossa.
Paluu työelämään tuntuu tässä kohtaa oikealta. Lapseni saa jäädä vielä toisen vanhempansa kanssa kotiin, mistä olen suunnattoman kiitollinen sekä yhteiskunnalle, että lapseni toiselle vanhemmalle. Olen iloinen, että Alkoholitutkimussäätiö mahdollisti työskentelyni väitöskirjani parissa kesän ajan ja sain sen turvin väitöskirjani yhteenvedon kirjoitettua. Vielä on paljon pientä hiottavaa ja monia pieniä välivaiheita, mutta isossa kuvassa prosessi on jo loppupuolella. Pääsen aloittamaan uudet työni hyvällä mielellä, kun väitöskirjatyö ei vie enää niin suurta osaa elämästäni. Tästä on hyvä jatkaa kohti tohtorinhattua!
Janika Kosonen
