Viime vuonna kesken väitöskirjaprosessini maailmani mullistui, kun minusta tuli ensi kertaa äiti. Ennen vauvan saapumista olin ehtinyt tehdä väitöskirjaani noin kolmen vuoden ajan, kuitenkin pääasiassa muiden töiden ohessa. Vanhemmuudessa on paljon sellaista, mihin voi valmistautua ja vielä enemmän sellaista, mitä on täysin mahdotonta ennakoida. Siksi myös väitöskirjaprosessin tulevaisuus on ainakin vauvavuoden ajan hieman sumea. Tässä väikkäripäiväkirjan neljännessä osassa kerron vinkkejäni siihen, millä tavoin väitöskirjaprosessia voi edistää ja pitää mielessä tänä ainutlaatuisena ajanjaksona. Vinkeistä saattaa hyötyä myös muuta opinnäytetyötä vauvavuonna työstävät kanssaopiskelijat!
Ensinnäkin haluan todeta heti alkuun, että minulle väitöskirjan ja tutkimuksen tekeminen on vauva-arjessa henkireikä. Se tarjoaa minulle mahdollisuuden tehdä jotakin omaa äitinä olemisen lisäksi. Kun saan tehdä hetken tutkimustöitäni silloin tällöin, pääsen pieneksi hetkeksi irti äidin roolista ja kodinhoidollisista velvoitteista. Minulle väitöskirjan tekeminen on siis akkuja lataava elementti arjessa, mutta ymmärrän varsin hyvin, jos jollekin toiselle se ei sitä ole. Siksi tämä teksti onkin suunnattu hieman itsekkäästi itseni kaltaisille ihmisille, jotka haluavat edistää väitöskirjatyötään myös vauva-aikana.
Toiseksi haluan todeta, että olemme lapseni kanssa äärimmäisen onnekkaita siinä, että lapsellani on aivan loistava isä. Totean tämän siksi, että kirjoitan vinkkejä lähtökohdista, joissa lapsellamme on kaksi tasavertaisesti hänen elämäänsä, hoitoonsa ja kasvatukseensa osallistuvaa vanhempaa. Niinpä kaikki vinkit eivät välttämättä palvele sellaisia vauvaperheitä, joissa näin ei ole. Lisäksi kerrottakoon vielä tähän alkuun, että lapsemme nukkui pääasiassa ensimmäiset puoli vuotta huonosti ja sitten hyvin.
Kuvassa olen vauvani kanssa NUPPU-hankkeen loppuseminaarissa Tampereen Nokia-Areenalla.
Sitten vinkkeihin:
Vauvavuosi on vaunulenkkien kulta-aikaa. Vauvan kanssa tulee vaunuteltua tuntikaupalla, etenkin jos vauva tykkää nukkua päiväunia vaunuissa. Vaunulenkit ovat erinomainen tilaisuus kuunnella omaan tutkimusaiheeseen liittyviä äänikirjoja tai podcasteja. Etenkin näillä kevätsäillä on ihanaa kävellä ulkona aurinkoisessa säässä ja kuunnella kirjoja (kuuntelen paljon toki muutakin, niin sanottua ”hömppää”). Omaan tutkimusaiheeseen liittyvien kirjojen ja keskustelujen kuunteleminen auttaa pitämään omaa aihetta mielessä ja se herättää usein myös ajatuksia, jotka saattavat kuin vahingossa viedäkin omaa ajattelua eteenpäin.
Tämä etätyön aikakausi on siinä mielessä vauvaystävällistä aikaa, että erilaisiin tilaisuuksiin, seminaareihin ja palavereihin voi osallistua usein etäyhteydellä. Meidän vauvamme nukkui aluksi päiväunia (ainoastaan) kantoliinassa tai -repussa ja päikkärit olivatkin loistavaa aikaa liittyä erilaisiin oman alan etätilaisuuksiin kuulolle. Myös tutkimuksen parissa työskenteleviä työkavereita ja väitöskirjatutkijakollegoita kannattaa tavata mahdollisuuksien mukaan vaikkapa etäkahveilla. Nuku silloin, kun vauva nukkuu, on muuten maailman turhin vinkki tuoreille vanhemmille – tai ainakin se oli sitä meille!
Yksi erinomainen ja ehkä joidenkin mielestä vähän outokin vinkki on ääneen puhuminen. Voit puhua väikkäriin liittyvistä ajatuksistasi vauvalle! Kun vietät vauvan kanssa pitkiä aikoja kotona neljän seinän sisällä, saattavat seinät alkaa kaatua päälle jossakin vaiheessa. Pienelle vauvalle ääneen puhuminen on tärkeää ja virikkeellistä. Kun vietät vauvan kanssa pitkiä vuorokausia kotona, voit hyvin jutella hänelle myös tutkimukseesi liittyvistä ajatuksista. Vauva nauttii, kun hänelle jutellaan ja hän saa olla vuorovaikutuksessa ensisijaisten hoitajiensa kanssa. Jos sinulla on puoliso, hyödynnä myös häntä juttukaverina välillä.
Kun aivojen kapasiteetti on jo lähtökohtaisesti rajallinen, kroonisessa unideprivaatiossa olevien aivojen kognitiivinen kapasiteetti on toisinaan lähes olematon. Siksi vauva-aikana on erityisen tärkeää kirjoittaa ohi meneviä ajatuksiaan ylös – niitä kun on vaikeaa saada takaisin mieleen enää myöhemmin.
Jos sinulla on tavoitteena työstää väitöskirjaa tai sen osajulkaisuja vauva-aikana, sovi lapsen toisen vanhemman tai muun säännöllisen hoitajan kanssa etukäteen, milloin saat keskeytyksetöntä työaikaa. Joitakin asioita voi edistää vauvan päiväuniaikoina, itse kirjoittelen usein esimerkiksi näitä blogiartikkeleita silloin. Mutta tutkimustyöskentely vaatii ainakin itseltäni sellaista syventymistä asian äärelle, että tarvitsen työskentelyyn useamman tunnin yhtäjaksoista keskeytyksetöntä työaikaa. Meidän perheessämme sunnuntait ovat usein minun ”työpäiviäni” ja tällöin lapseni saa myös viettää tärkeää kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa.
Vanhempainvapaa on erinomaista aikaa lukea muuta kuin tutkimuskirjallisuutta. Suosittelenkin lukemaan vauva-aikana juuri kaunokirjallisuutta. Lukeminen ruokkii omaa ajattelua, pitää yllä tutkimustyön kannalta tärkeää lukurutiinia, parantaa keskittymiskykyä ja rentouttaa. Kun on vapaa muista työvelvoitteista (jotka opetus- ja tutkimustyössä sisältävät paljon lukemista), vapautuu paljon aikaa ja kapasiteettia kaunokirjallisuuden lukemiseen. Itse tykkään lukea eniten dekkareita ja muita rikos- ja jännityskirjoja!
Mikäli sinulla on väitöskirjan etenemiseen liittyviä tavoitteita, myös vauvavuonna työtä kannattaa jollakin tavalla suunnitella. Tosiasia kuitenkin on, että lapsi kasvaa hurjaa vauhtia ensimmäisen elinvuotensa aikana ja erilaisia vaiheita läpikäydessä myös väikkärille allokoitavat resurssit vaihtelevat paljon. Väikkärin edistämisen kannalta on kuitenkin järkevää asettaa välitavoitteita ja miettiä tulevia askeleita eteenpäin, jotta tietää, mistä jatkaa, kun aika on oikea. Vauvavuoden aikana on kuitenkin hyväksyttävä se, että suunnitelmia joutuu muuttamaan moneen kertaan.
Jotta olen voinut toteuttaa edellä mainittuja vinkkejäni itse, minulle on ollut tärkeää huolehtia synnytyksestä palautumisesta. Kaiken perusta on ollut omaa kehoa kuunteleva kuntoutus ja hyvät elämäntavat: säännöllinen liikunta, terveellinen syöminen ja riittävä nukkuminen. Urheilen yhdessä vauvani kanssa useita kertoja viikossa crossfit-treeneissä, syön pääasiassa terveellistä kotiruokaa ja pyrimme mieheni kanssa menemään aikaisin nukkumaan. Tämä kaikki ruokkii kokonaisvaltaista hyvinvointia ja pitää aivot toimintakykyisinä myös vauva-aikana.
Yhtä tärkeää kuin fyysinen toipuminen, on ollut mielen palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä. Tähän mainittakoon, että synnytykseni oli oikein onnistunut, eikä siihen liity minkäänlaista traumaa. Alkuvaiheet vauvan kanssa olivat kuitenkin raskaat ja vauvamme kärsi pahoista vatsaongelmista. Tällöin minulle oli tärkeää huijata mieltäni sillä, että lähes päivittäin laittauduin edes vähän: puin päivävaatteet, laitoin hieman meikkiä ja harjasin hiukset. Pieni, jonkun mielestä pinnallinenkin teko, mutta älytön vaikutus omalle mielelle!
Tämän väikkäripäiväkirjan neljännen osan tarkoituksena oli jakaa itse hyödyllisiksi kokemiani vinkkejä siihen, miten väitöskirjaa voi halutessaan edistää ja pitää mielessä vauva-arjessa. Toivon, että tekstini toimii samassa elämäntilanteessa oleville inspiraationa, eikä aseta ylimääräisiä paineita oman työn etenemiselle. Jokainen vauva, ja vauvavuosi, on erilainen. Tärkeintä on huolehtia itsestään, jotta jaksaa huolehtia vauvastaan. Kaikki muu odottaa kyllä.
Janika Kosonen
