Tässä blogisarjassa julkaisen kolmena perjantaina kuukaudessa tiiviin koosteen sosiaalityön tuoreesta tutkimuksesta. Esittelyssä on aina sosiaalityön tuore vertaisarvioitu tutkimusartikkeli ja sen keskeiset tulokset lyhyesti, ymmärrettävästi ja selkeällä suomen kielellä. Painopisteenä on sosiaalityön kansainväliset tutkimukset. Perjantaiplatteri on tarkoitettu sinulle sosiaalityöntekijä, sosiaalialan ammattilainen tai muuten sosiaalityön ajankohtaisista ilmiöistä kiinnostunut lukija.
Huom! Huomioithan, että perjantaiplatterissa esitellään ja referoidaan tiiviisti kokonaisia tutkimusartikkeleita. Suosittelen aina tutustumaan alkuperäisiin tutkimusjulkaisuihin. Viittaathan aina alkuperäiseen tutkimusjulkaisuun.
Sosiaalityöntekijöiden emotionaaliset hoivan käytännöt ja niiden yhteys kustannustehokkuusodotuksiin lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityössä
Alkuperäislähteen viittausohje: Nissen, Maria Appel (2024) Emotional Practices of Care and Expectations of Cost-Effectiveness in Social Work with Children and Families in Denmark. European Journal of Social Work, 27(3), 452–463, https://doi.org/10.1080/13691457.2023.2208767.
Aiemmat tutkimukset osoittavat, että emotionaaliset hoivan käytännöt ovat yksi sosiaalityön peruspilareista. Tässä etnografisessa tanskalaistutkimuksessa tarkasteltiin emotionaalisia myötätunnon ja hoivan käytäntöjä lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityössä sekä niiden yhteyttä kustannustehokkuusodotuksiin Tanskassa. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Mitä emotionaalisia hoivan käytäntöjä lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityössä käytetään? ja 2) Liittyvätkö nämä käytännöt kustannustehokkuusodotuksiin, ja jos liittyvät, niin miten?
Emotionaalisilla hoivan käytännöillä on pitkä historia tanskalaisessa sosiaalityössä. Tästä huolimatta tunneperustainen kieli, myötätuntoiset tunteet ja teot tai kyky rakentaa välittäviä ja tukevia ihmissuhteita esiintyvät vain harvoin, jos ollenkaan, Tanskan nykyisen hallituksen lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityötä koskevissa keskusteluissa. Sen sijaan keskustelu lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityöstä on viimeisen kymmenen vuoden aikana keskittynyt enenevissä määrin sosiaalipalvelujen kustannustehokkuuteen. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että tämä on luonut toimintaympäristön, jossa sosiaalityöntekijät yrittävät kääntää odotuksia kustannustehokkuudesta sosiaalityön kannalta järkeviksi käytännöiksi.
Vaikka tunteet ovat osa sosiaalityön käytäntöä, ei niitä käsitetä osaksi ”ammatillisuutta”. Tämä ristiriita voi häiritä sosiaalityöntekijöiden kykyä harjoittaa suhdeperustaista asiakastyötä. Tässä tutkimuksessa pureudutaan tähän ristiriitaan tutkimalla emotionaalisten hoivan käytäntöjen ja kustannustehokkuusodotusten välistä yhteyttä. Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityössä sosiaalityöntekijät ilmaisevat tunteita kielen kautta. Tässä tutkimusartikkelissa emotionaaliset hoivan käytännöt ymmärretään sosiokulttuurisina myötätunnon ja hoivan ilmaisuina, ja tarkastelu ylittää siten sosiaalityöntekijöiden yksilöllisen tunneilmaisun tason. Emotionaaliset hoivan käytännöt liittyvät läheisesti sosiokulttuurisiin hoivavalmiuksiin.
Hoivateoriasta tiedetään, että hoiva on edellytys ihmisten aineellisten, sosiaalisten ja psykologisten tarpeiden tyydyttymiselle sekä sosiaalisten suhteiden luomiselle ja sosiaalisten siteiden ylläpitämiselle niin arkielämässä kuin yhteiskunnan tasolla (Tronto 1993). Tiedetään myös, että eri yhteiskunnat arvostavat (tai eivät arvosta) hoivaa eri tavalla ja taloudelliseen tehokkuuteen ja budjetointiin liittyvät odotukset voivat vaikuttaa hoivan tarjoamiseen negatiivisesti.
Myötätunnon sosioemotionaalinen talous (Clark 1997) perustuu vastavuoroisuuden emotionaalisiin käytäntöihin, neuvotteluihin ja tapoihin tasapainottaa myötätuntoa perustuen tietoon, ihanteisiin ja moraalisiin arvioihin siitä, kuka tarvitsee ja ansaitsee myötätuntoa (tai päinvastoin). Se on sosiaalinen järjestelmä, joka koostuu emotionaalisista käytännöistä ja vuorovaikutuksen tavoista, jotka osoittavat, miten havaitsemme ja vastaamme toisen ihmisen tarpeisiin saada osakseen myötätuntoa ja huolenpitoa. Tilanteessa, jossa hoivaa arvostetaan enenevissä määrin kustannustehokkuuden kautta, yhteiskunnallinen halukkuus vastata kustannuksista ilman välittömän vastavuoroisuuden todennäköisyyttä voi kaventua.
Tämä artikkeli analysoi emotionaalisia käytäntöjä sosiokulttuurisina myötätunnon ilmaisuina ja hoivan tekoina liittyen suhteiden rakentamiseen ja vastuunjakoon, mikä asettaa myötätunnon ja hoivan osoittamisen reunaehdot ja muodostaa myötätunnon sosioemotionaalisen talouden. Sosioemotionaalinen talous voi liittyä kustannustehokkuusodotuksiin, jotka ilmaistaan kulttuurisissa käsityksissä liiallisista tai liian vähäisistä emotionaalisista panostuksista.
Tämä tutkimusartikkeli on osa tanskalaista tutkimushanketta Does social work care? Exploring relational, emotional and embodied practices in social services for vulnerable children and families (2018– 2023). Tutkimushankkeessa tutkittiin hoivan käytäntöjä kolmessa lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön toimintaympäristössä kahdessa tanskalaisessa kunnassa: lakisääteisessä sosiaalityössä, kotiin vietävässä ohjauksessa ja tuessa sekä perhekuntoutuksessa. Etnografisen tutkimushankkeen aineistonkeruun päämetodi oli havainnointi, joka keskittyi sosiaalityöntekijöiden seuraamiseen, havainnointiin ja heidän kanssaan käytyihin keskusteluihin edellä mainituissa toimintaympäristöissä. Aineistonkeruu kesti kussakin kunnassa 2–3 kuukautta. Aineistonkeruun aikana seurattiin ja havainnoitiin 30 sosiaalityöntekijää, joista noin 16 havainnoitiin intensiivisemmin. Havainnoinnin lisäksi tutkijat keräsivät toimintapoliittisia asiakirjoja ja työnkuvauksia sekä viimeistelivät kenttätyön tekemällä fokusryhmähaastattelut tutkimukseen osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Etnografinen kenttätyö tuotti rikkaan aineiston audiomateriaalia ja kenttämuistiinpanoja. Tätä tutkimusartikkelia varten audioaineisto ja kenttämuistiinpanot koodattiin emotionaalisten hoivan käytäntöjen mukaan. Koodatun aineiston tarkka lukeminen tuotti kolme ihmissuhteiden rakentamiseen ja vastuunjakoon liittyvää emotionaalista käytäntöä, jotka tunnistettiin hoivan sosioemotionaalisiksi taloudellisiksi tekijöiksi.
Tutkimustulokset osoittavat, että kustannustehokkuusodotukset ovat läsnä sosiaalityöntekijöiden työssä. Joissakin toimintaympäristöissä johdon tasolta painotettiin vahvasti oikeantasoisten palvelujen tarjoamista sekä asiakkaiden edistymisen säännöllistä arviointia mahdollisten kustannustehottomien palveluiden lopettamiseksi. Toisissa toimintaympäristöissä kustannustehokkuusodotukset ilmenivät pyrkimyksinä välttää lasten sijoittamista kalliisiin ja mahdollisesti tehottomiin pitkäaikaisiin sijoituspaikkoihin tarjoamalla vanhemmille intensiivistä tukea parantaakseen vanhempien kykyä kantaa vastuuta lapsensa hoidosta ja huolenpidosta.
Ensimmäisessä analyysin tuloksena syntyneessä emotionaalisen myötätunnon ja hoivan käytännössä sosiaalityöntekijät pyrkivät luomaan tunteen läheisestä ja aidosta molemminpuolisesta suhteesta lasten ja vanhempien kanssa. Tämä ilmeni myötätuntoa välittävinä ilmaisuina ja tekoina, jotka saattoivat ylittää sosiaalityöntekijän muodollisen vastuun. Tällainen teko saattoi olla esimerkiksi puhelimeen vastaaminen työajan ulkopuolella. Tätä emotionaalista käytäntöä harjoittavat sosiaalityöntekijät pitivät tämänkaltaista välittämistä luonnollisena osana sosiaalityöntekijänä toimimista. Johtotason näkökulmasta tällaista emotionaalista panosta ei vaadittu ja sitä saatettiin pitää jopa liiallisena. Tulosten valossa näyttää siltä, että tällaisen läheisen ja aidon molemminpuolisen suhteen luominen lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityössä on vaikeaa. Vaikeus liittyy ristiriitaan kyseisen emotionaalisen käytännön ja käytettävissä olevien resurssien välillä.
Toisena emotionaalisena hoivan käytäntönä tunnistettiin sosiaalityöntekijöiden pyrkimys pysyä tiukkana ja säilyttää ammatillinen auktoriteetti kohdistamalla emotionaalista huomiota lapseen ja vaatimalla vanhemmilta vastuunkantoa. Tässä lähestymistavassa sosiaalityöntekijä keskittyy tiukasti lapsen tarpeisiin ja vanhempien vastuuseen tehdä yhteistyötä sekä mukautua lapsen edun mukaisiin ratkaisuihin mahdollisimman nopeasti. Tämän emotionaalisen käytännön omaksuneet sosiaalityöntekijät osoittavat myötätuntoa vanhempia kohtaan, mutta pitävät tärkeänä ja välittävänä sitä, että osoittavat vanhempia kohtaan selkeitä vaatimuksia. Tässä vanhemmilta vaaditaan vastuunkantoa lapsensa hoidosta ja huolenpidosta. Nämä sosiaalityöntekijät pitävät tällaista emotionaalista käytäntöä ammatillisena vastuunkantona. He pitävät naiivina ajatusta siitä, että läheisen ja aidon molemminpuolisen ihmissuhteen luominen vanhempien kanssa olisi mahdollista. Tässä emotionaalisessa käytännössä tiukkana pysymistä, emotionaalisen panostuksen säästämistä sekä vanhemmille tarjottavan palvelun intensiteetin rajaamista pidetään tärkeänä.
Kolmas sosiaalityöntekijöiden omaksuma emotionaalinen hoivan käytäntö on emotionaalinen sitkeys, joka perustuu tiedon solidaarisuuteen sekä myötätuntoon heikommassa asemassa olevia perheitä kohtaan. Tässä emotionaalisessa käytännössä tärkeää on yhteistyö koko perheen kanssa ja jatkuva reflektio siitä, miten haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset tuntevat, reagoivat ja kommunikoivat vaikeissa tilanteissa ja miten tämä vaikuttaa sosiaalityöntekijään emotionaalisella, henkilökohtaisella ja ammatillisella tasolla. Kyky hallita ja säädellä omia tunteitaan yhdistetään ”ammatillisuuteen”. Tämän emotionaalisen hoivan käytännön omaksuneet sosiaalityöntekijät pyrkivät hallitsemaan omia tunteitaan jatkuvalla omien tunteiden ja toiminnan reflektiolla. Reflektio on keino pysyä avoimena ja vastaanottavaisena tiedolle ennakko-oletusten sijaan. Tämä emotionaalinen hoivan käytäntö suuntautuu tietoon, reflektioon ja toimintaan myös tilanteissa, joissa ollaan erimielisiä.
Kolme analyysin tuloksena esitettyä emotionaalista hoivan käytäntöä ovat sosiokulttuurisia ilmaisuja siitä, miten myötätuntoa ja hoivaa tulisi tarjota ja vastaanottaa tietyssä sosiokulttuurisessa kontekstissa. Kuten analyysissä osoitetaan, nämä käytännöt ovat osa myötätunnon ja hoivan sosioemotionaalista taloutta, joka on hienovaraisesti yhteydessä kustannustehokkuusodotuksiin.
Ensimmäinen emotionaalinen hoivan käytäntö on haavoittuvainen tilanteissa, jossa odotukset kustannustehokkuudesta edellyttävät sosiaalityöntekijöiltä toimimista kapeilla reunaehdoilla ja säästämistä myötätunnosta ja hoivasta. Tällaisissa tilanteissa toinen emotionaalinen hoivan käytäntö, eli tiukkana pysyminen ja vanhempien vastuuttaminen, voidaan nähdä yhteneväisempänä kustannustehokkuusodotusten kanssa. Tiukkana pysymisen kulttuuri saattaa kuitenkin myötävaikuttaa defensiivisen ja vähemmän tukevan sosioemotionaalisen toimintaympäristön syntyyn. Kolmas emotionaalinen käytäntö, eli jatkuvaan reflektioon pohjautuva emotionaalinen sitkeys, voidaan nähdä vaihtoehtona kahdelle ensimmäiselle käytännölle. Siinä sosiaalityöntekijä panostaa emotionaalisesti koko perheeseen, mutta sen edellytyksenä on tieto, reflektio ja vastuu ihmisten kärsimyksestä ja tarpeista huolehtimisesta ilman, että omaa auktoriteettia korostetaan enemmän kuin on tarpeen.
Tutkimus osoittaa, ettei ole itsestään selvää, miten sosiaalityöntekijöiden tulisi tasapainotella emotionaalisten panostusten ja kustannustehokkuusodotusten välillä. Sosiaalipalvelujen taloudelliset resurssit ovat jatkuvasti, ellei lisääntyvästi, neuvottelunalaisena ja siksi on tärkeää, että sosiaalityöntekijät kriittisesti reflektoivat emotionaalisia käytäntöjään, jotta sosiaalityössä voidaan välttää defensiivisen tai kyynisen ammatillisen kulttuurin kehittyminen, joka kärsii emotionaalisen sitoutumisen puutteesta. Kolmas emotionaalinen käytäntö voisi olla tapa tasapainotella tunteita tietoon ja kriittiseen reflektioon pohjautuen, ja samalla ylläpitää solidaarisuutta ja myötätuntoa heikommassa asemassa olevia perheitä kohtaan.
Johtopäätöksenä todetaan, että emotionaaliset myötätunnon ja hoivan käytännöt vaihtelevat ja voivat liittyä kustannustehokkuusodotuksiin. Pyrkimys luoda läheisiä ja aitoja molemminpuolisia suhteita lapsiin ja perheisiin saa herkästi kritiikkiä siitä, että sen nähdään ylittävän palvelun intensiteetti, eikä tämänkaltainen emotionaalinen panostus saa välttämättä tunnustusta johtotasolta. Emotionaalinen hoivan käytäntö, jossa kohdistetaan emotionaalista huomiota lapseen ja vastuunkannon vaatimuksia vanhempiin saattaa olla kustannustehokkuuden näkökulmasta parempi käytäntö, joskin se saattaa heikentää kokonaisvaltaisen ja suhdeperustaisen työskentelyn mahdollisuuksia. Tietoon, solidaarisuuteen ja myötätuntoon perustuva emotionaalinen sitkeys voisi olla tasapainoisempi vastaus kustannustehokkuusodotuksiin, jolloin sosiaalityöntekijät kykenisivät ylläpitämään emotionaalista sitoutumista, mutta samalla välttää liiallisen auktoriteetin osoittamista.
Muut viittaukset:
Clark, C. (1997). Misery and company: Sympathy in everyday life. University of Chicago Press.
Tronto, J. C. (1993). Moral boundaries: A political argument for an ethic of care. Routledge.
Seuraava tutkimuksen perjantaiplatteri julkaistaan 24.4.2026!
Janika Kosonen
Onko sinulla jokin tietty aihe, josta toivoisit sisältöä perjantaiplatteriin? Jätä alle kommentti!
