Tervetuloa tutkimuksen perjantaiplatteriin!
Tässä blogisarjassa julkaisen kolmena perjantaina kuukaudessa tiiviin koosteen sosiaalityön tuoreesta tutkimuksesta. Esittelyssä on aina sosiaalityön tuore vertaisarvioitu tutkimusartikkeli ja sen keskeiset tulokset lyhyesti, ymmärrettävästi ja selkeällä suomen kielellä. Painopisteenä on sosiaalityön kansainväliset tutkimukset. Perjantaiplatteri on tarkoitettu sinulle sosiaalityöntekijä, sosiaalialan ammattilainen tai muuten sosiaalityön ajankohtaisista ilmiöistä kiinnostunut lukija.
Huom! Huomioithan, että perjantaiplatterissa esitellään ja referoidaan tiiviisti kokonaisia tutkimusartikkeleita. Suosittelen aina tutustumaan alkuperäisiin tutkimusjulkaisuihin. Viittaathan aina alkuperäiseen tutkimusjulkaisuun.
Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia sosiaalityön julkisuuskuvasta
Alkuperäislähteen viittausohje: Nilsson, Kristofer, Nordfeldt, Marie & Landstedt, Evelina (2025) Social workers’ experiences of public perceptions of the social work profession: An exploratory study. SAGE Open, 15(1), 1–14, https://doi.org/10.1177/21582440251313655.
Tämä mielenkiintoinen ruotsalaistutkimus paneutuu sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin sosiaalityön ammatin julkisuuskuvasta. Sosiaalityön kielteinen julkisuuskuva voi vaikuttaa negatiivisesti sosiaalipalvelujen legitimiteettiin (oikeutus, laillinen asema) sekä sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten sosiaalityöntekijät käsittävät ”julkisen” (engl. the public) käsitteen sekä millaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on sosiaalityön ammatin julkisuuskuvasta. Tutkimus tulkitsee ja pyrkii ymmärtämään näitä käsityksiä ja kokemuksia stigman suhteessa stigman käsitteeseen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla alkuvuodesta 2023. Tutkimuksen osallistujat olivat julkisissa sosiaalipalveluissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä, joilla oli työkokemusta yhdestä vuodesta neljäänkymmeneen vuoteen (keskiarvo 9 vuotta). Fokusryhmiä oli yhteensä kuusi ja ne koostuivat kuuden erikokoisen kunnan sosiaalityöntekijöistä. Jokaisessa fokusryhmässä oli kolmesta kuuteen sosiaalityöntekijää. Yhteensä tutkimukseen osallistui 27 sosiaalityöntekijää, joista kaksi oli miehiä ja loput naisia. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, painottaen haastattelutilanteissa vapaata keskustelua osallistujien välillä. Analyysimenetelmänä käytettiin kartoittavaa sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalityöntekijät ymmärtävät ”julkisen” käsitteen monitulkintaisesti. Sosiaalityöntekijät eivät käsitä asiakkaidensa tai itsensä kuuluvan ”julkiseen”, ainakaan ollessaan työroolissa. Sosiaalityöntekijöiden mukaan yhteiskunnallisten ryhmien välillä oletetaan olevan näkemyseroja sosiaalityön ammatista: esimerkiksi omien ystävien ja sukulaisten ennakoidaan omaavan enemmän ymmärrystä, sympatiaa ja tietoa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät käsittävät sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen julkisuuskuvan pääosin kielteiseksi, joskin ammattia kohtaan esiintyy myös jonkin verran ihailua ja arvostusta. Näin ollen sosiaalityöntekijät kokevat sekä ylpeyttä että stigmaa ammatissaan.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan ihmisillä ei ole riittävästi tietoa sosiaalipalveluista ja sosiaalipalvelut käsitetään usein lastensuojeluksi. Sosiaalipalvelujen käyttöön liittyy sosiaalityöntekijöiden mukaan häpeää ja välttelyä. Tutkijat tunnistivat sosiaalityöntekijöiden kertomuksista stigman noidankehän: asiakkaiden kokema stigma voi siirtyä ammattilaisen kokemukseksi, mutta myös edelleen ammattilaiselta takaisin asiakkaalle. Sosiaalipalvelujen käytöstä muodostuu itsessään stigman lähde.
Ammattiin kohdistuvan stigman määrä näyttää vaihtelevan eri sosiaalityön alojen välillä, kohdistuen voimakkaimmin lastensuojelun sosiaalityöhön. Vastentahtoisten viranomaistoimien käyttöön näytetään suhtautuvan päinvastaisella tavalla aikuisten tahdonvastaisessa päihdehoidossa kuin lastensuojelussa.
Sosiaalityöntekijät näkevät medialla olevan merkittävin rooli sosiaalityön julkisuuskuvan muovaajana. Sosiaalityöntekijöiden mukaan perinteinen media keskittyy sosiaalityötä koskevaan kritiikkiin ja raportoi ensisijaisesti virheistä ja väärinkäytöksistä usein vailla riittävää tai oikeaa tietoa. Vaitiolovelvollisuus estää sosiaalityöntekijöitä korjaamasta väärää tietoa tai kommentoimasta tapauksia. Perinteisellä medialla nähdään olevan kuitenkin iso potentiaali oikean tiedon lisäämisessä.
Sosiaalityöntekijät näkevät sosiaalisen median tarjoavan sosiaalityöntekijöille mahdollisuuksia osallistua sosiaalityön julkisuuskuvaa koskevaan narratiiviin. Sosiaalityöntekijöiden olisikin tärkeää osallistua aktiivisemmin julkiseen keskusteluun, jotta oikeaa tietoa saadaan lisättyä ja sosiaalityöhön kohdistuvaa stigmaa purettua.
Seuraava tutkimuksen perjantaiplatteri julkaistaan 27.2.2026!
Janika Kosonen
Onko sinulla jokin tietty aihe, josta toivoisit sisältöä perjantaiplatteriin? Jätä alle kommentti!
