Tässä blogisarjassa julkaisen kolmena perjantaina kuukaudessa tiiviin koosteen sosiaalityön tuoreesta tutkimuksesta. Esittelyssä on aina sosiaalityön tuore vertaisarvioitu tutkimusartikkeli ja sen keskeiset tulokset lyhyesti, ymmärrettävästi ja selkeällä suomen kielellä. Painopisteenä on sosiaalityön kansainväliset tutkimukset. Perjantaiplatteri on tarkoitettu sinulle sosiaalityöntekijä, sosiaalialan ammattilainen tai muuten sosiaalityön ajankohtaisista ilmiöistä kiinnostunut lukija.
Huom! Huomioithan, että perjantaiplatterissa esitellään ja referoidaan tiiviisti kokonaisia tutkimusartikkeleita. Suosittelen aina tutustumaan alkuperäisiin tutkimusjulkaisuihin. Viittaathan aina alkuperäiseen tutkimusjulkaisuun.
Tekoälyn kehitys ja käyttöönotto sosiaalityössä: huolenaiheet ja suhteet sosiaalityön eettisiin periaatteisiin
Alkuperäislähteen viittausohje: Garrett, Paul Michael (2026) ”Magic moments”: AI and the ”disappearance” of social work ethics? British Journal of Social Work, vol. 56, 377–395. https://doi.org/10.1093/bjsw/bcaf230.
Tässä Paul Garrettin tuoreessa (2026) julkaisussa tarkastellaan kriittisesti tekoälyn käyttöönottoon liittyviä huolenaiheita sosiaalityössä sekä niiden suhdetta sosiaalityön eettisiin periaatteisiin.
Itä-Lontoossa pitämässään merkittävässä puheenvuorossaan Britannian pääministeri Sir Keir Starmer (2025) puhui varsin ylistävään sävyyn tekoälystä ja sen eduista ”työväelle”. Puheessaan hän väitti tekoälyn käyttöönoton ”parantavan radikaalisti julkisia palveluja” tekemällä niistä ”inhimillisempiä” sekä ”palauttamalla henkilöstö takaisin sen äärelle, minkä vuoksi he alun perin tulivat julkisen sektorin palvelukseen”. Hänen mukaansa tekoäly voisi ”puolittaa ajan, jonka sosiaalityöntekijät käyttävät paperitöihin”.
On tunnistettu, että tekoälyn käyttöönotto tapahtuu eri tavoin eri maissa, ja diskurssit, jotka auttavat muodostamaan ja vahvistamaan tekoälyä eivät ole samoja kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on viime aikoina ollut käynnissä ideologinen hanke tekoälyn käyttämiseksi liittovaltion työntekijöiden kurittamiseksi ja työpaikkojen lopettamiseksi. Huomionarvoista on, että tätä pyrkimystä tukee vaikutusvaltainen Tony Blair Institute (TBI), jolla on läheiset suhteet Starmerin hallituksen kanssa.
Tekoälyn käyttö Britanniassa on selvästi yleistynyt ja esimerkkejä sen käytöstä julkisen sektorin palveluissa ovat esimerkiksi chatbottien käyttö, kuvantunnistus, tekoälysensorit aikuisten sosiaalihuollossa, ennustava analytiikka asunnottomuuspalveluissa sekä tekoälyavustajien käyttö sosiaalityön palveluissa. Nämä sosiotekniset kehityskulut herättävät kysymyksen siitä, mikä merkitys omalla sosiaalityöntekijällä on yksilölle tilanteessa, jossa yhä useammat päätökset – etuuksista, työttömyystuesta, asumispalveluista – ovat tekoälyavusteisia tai tekoälyn tekemiä?
Huolimatta tekoälyyn liittyvistä optimisistista näkemyksistä sosiaalityön kirjallisuudessa, tekoälyn käyttöönotto on selvästi eettisesti jännitteinen asia. Tämä artikkeli keskittyy tähän eettiseen jännitteeseen. Tässä artikkelissa tarkastelu rakentuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan tekoälyä ja eettisiä näkökohtia useissa toisiinsa kietoutuvissa teemoissa: luottamuksellisuus ja yksityisyys; itsemääräämisoikeus ja oikeus osallistua; sekä palvelunkäyttäjien kohtaaminen ”kokonaisina ihmisinä”. Lisäksi tarkastellaan International Federation of Social Workesin (IFSW) painottamaa ympäristönäkökulmaa, mikä liittyy olennaisesti myös tekoälyn käyttöön. Toisessa osassa tarkastellaan kriittisesti Magic Notes ja Microsoft Copilot tekoälyavustajien käyttöönottoa ja kehitystä kunnallisessa sosiaalityössä Britanniassa. Kolmannessa osassa pohditaan, voidaanko tekoälyalgoritmien sosiaalityössä aiheuttamia vaaroja torjua riittävästi, niin kuin tekoälyn korporaatiodiskurssi esittää human in the loop -ajattelussaan.
Viimevuosina keskustelu sosiaalityön kentällä tekoälyn suhteesta sosiaalityön etiikkaan ja arvoihin on kiihtynyt. Voidaan kysyä: toimiiko tekoäly mahdollistavana teknologiana vai esteenä sosiaalityön pyrkimykselle edistää ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista sekä ihmisten vapautumista. Sosiaalityöntekijöillä on hyvä asema puolustaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa politiikanteossa, jossa muokataan, hallitaan ja säädellään tekoälyä. Tämä ajatus kuvaa kuitenkin kritiikittömästi sosiaalityön historiaa ja monien nykyisten palvelunkäyttäjien mahdollisesti eroavia käsityksiä.
Reamerin (2023) mukaan tekoälyn käyttöön on luotava vakiintuneet eettiset periaatteet. Hänen mukaansa neljä tärkeää periaatetta ovat: 1) Tekoälyteknologiasta ei ole haittaa. Tekoälykehittäjien tulee ryhtyä toimiin asiakkaiden ja muiden palvelemiensa yleisöjen suojelemiseksi. 2) Tekoälyteknologia on suunniteltu ja kehitetty käyttämällä läpinäkyviä protokollia ja auditoitavia menetelmiä. 3) Tekoälytyökalut keräävät ja käsittelevät aisakastietoja vähentääkseen puolueellisuutta väestöryhmiä kohtaan rodun, etnisen alkuperän, kulttuurin, sukupuolen ilmaisun, uskonnon ja/tai mahdollisten muiden ennakkoluulojen lähteiden perusteella. sekä 4) Asiakkaat saavat tietoa tekoälytekniikoiden tunnetuista riskeistä ja hyödyistä, jotta he voivat tehdä tietoisia päätöksiä sen käytöstä.
Meillä ei ole käsitystä ristiriitaisista aineellisista – sosiaalisista, taloudellisista ja historiallisista – maailmoista, joissa tekoälyä käytetään. Siksi edellä mainitut periaatteet saattavat olla jokseenkin pinnallisia, eivätkä ne kykene tarkoituksenmukaisesti kriittisesti tarkastelemaan useita keskeisiä tekijöitä. IFSW esittää yhdeksän sosiaalityön eettistä periaatetta, joista osa liittyy myös tekoälyyn. Nämä ovat kattavampia kuin Reamerin kuvaamat periaatteet. IFSW esittää esimerkiksi, että sosiaalityöntekijöiden tulee tunnistaa, että ”digitaalisen teknologian käyttö voi aiheuttaa uhkia monien eettisten standardien noudattamiselle mukaan lukien, mutta ei rajoittuen yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen”. Ihmisten kohtaaminen ”kokonaisina” viittaa sosiaalityöntekijöiden ymmärrykseen ihmiselämän biologisista, psykologisista, sosiaalisista ja henkisistä ulottuvuuksista.
Meneillään oleva ilmastokriisi voi johtaa tai pahentaa olemassa olevia konflikteja, koska se vaikuttaa elintarvikkeiden ja luonnonvarojen riittävyyteen sekä muuttoliikkeisiin. Konfliktit johtavat myös monimutkaisiin humanitaarisiin hätätilanteisiin, maan sisällä tapahtuvaan pakkosiirtymiseen, pakolaisuuteen, köyhyyteen, nälkään ja nälänhätään. Ilmastokriisiin liittyy ”epäreiluuden paradoksi”: ne, jotka usein kärsivät eniten globaaleista epäonnistumisista, huonosta kehityksestä ja negatiivisista vaikutuksista ovat niitä, jotka usein myötävaikuttavat vähiten näihin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. IFSW tukee YK:n vuonna 2015 vahvistamia 17 kestävän kehityksen tavoitetta.
Usein väitetään, että tekoälyllä analysoidut henkilökohtaiset biometriset tietopisteet ovat anonymisoituja, mikä estää yksilön yksityisyyden loukkaamista koskevan huolen. Nykyään tämä väite ei kuitenkaan vaikuta vakuuttavalta, kun käyttäjän suostumus tietosuojakäytäntöihin on laajalti pelkistynyt ontoksi rituaaliksi. Kun atomisoidulle yksilölle esitetään binäärinen kysymys ”kyllä/ei”, on vaikeaa vastata ”ei”, koska Big Tech tarjoaa portaalin niin moniin sosiaalisiin maailmoihin, joihin meidän on päästävä kansalaisina, työntekijöinä tai kuluttajina. Mikä ennen oli yksityistä, kuten aterioiden lokaatio tai romanttiset kohtaamiset, ovat nykyään tietopisteitä yksityisomisteisissa järjestelmissä. Dataekstraktivismia ohjaa myös ymmärrys siitä, että ”kaikki on tietolähdettä”, jossa elämä itsessään nähdään vain jatkuvana tietovirtana. Big Tech pyrkii siksi rahallistamaan, kvantifioimaan ja hyödyntämään kaikki ihmiselämän osa-alueet usein hinnalla millä hyvänsä, minkä vuoksi sillä on loputon pyrkimys liittää markkinoiden ulkopuolella eläviä asioita uusiksi markkinahyödykkeiksi. Siksi Habermasilaisittain ”elämismaailma” (engl. lifeworld) on enenevissä määrin kolonisaation kohteena.
Valtiot ja yritykset ovat kaikkivoipaisia, kun on kyse dataeksraktivismin logiikan läpäisemien pakkosopimusten pakottamisesta yksilöille. Esimerkiksi useimmissa köyhyydenhallintajärjestelmissä, joita julkinen sektori käyttöönottaa asteittain maailmanlaajuisesti, ei ole tosiasiallista liikkumavaraa tiedonkeruusta ja -käsittelystä kieltäytymiselle. Sosiaalityön näkökulmasta tiedonkeruu perustuu valtaviin vallan epäsymmetrioihin lastensuojeluvirastojen ja niiden välisissä suhteissa, joiden henkilötietoja kerätään ja yhdistetään jatkuvasti. Tärkeää on myös se, että tietyt väestöryhmät, joita pidetään vähempiarvoisina ja joilla on Bourdieun ”negatiivista symbolista pääomaa” voivat olla erityisen alttiita tietojen poimimiselle ilman heidän suostumustaan tai mitään merkityksellistä suostumusta muistuttavaa. Tällaiset ryhmät jäävät todennäköisesti tietämättömiksi siitä, että heitä koskevia kirjauksia ja asiakirjoja koskevia tiivistelmiä tehdään tekoälyn avulla.
Tietojen leviäminen eri aloille ja alueille tiedon virtauksen helppouden vuoksi herättää huolta liittyen itsemääräämisoikeuteen ja oikeuteen osallistua tekoälyn käyttöä koskeviin päätöksiin. Esimerkiksi data-analytiikan yritys Palantir kehitti ja käyttöönotti kokeellisesti yhteistyössä poliisin kanssa ennustavia algoritmeja New Orelansissa ilman julkista hyväksyntää. Näitä käytettiin hyväksi poliisin valvonnan kohdistamisessa tiettyihin yksilöihin ja lähiöihin, mikä vaikutti suhteettomasti alueella asuviin afroamerikkalaisiin. Kaksikymmentä vuotta sitten Iso-Britanniassa
Information Commissioner’s Office (ICO) havaitsi, että teknologian kehityksen seurauksena rajat, joiden uskottiin aiemmin tarjonneen tiettyä yksityisyyden suojaa, kyseenalaistetaan, mikä jättää sekä palvelunkäyttäjät että -tarjoajat ymmälleen siitä, kuinka henkilökohtaisia tietoja käsitellään ja kuinka niitä pitäisi käsitellä. On todennäköistä, että tekoälyn kehitys moninkertaistaa tällaiset riskit. Siltikin Iso-Britanniassa tällaisia huolia kansalaisten oikeuksista ei oteta todesta.
Sosiaalityön keskeinen eettinen periaate koskien ihmisen kohtaamista ”kokonaisena” on mahdollisesta ristiriidassa tekoälyn käytön kanssa. Tekoälyn myötä yksilöiltä riistetään persoonallisuus ja heidät pelkistetään kaupallisiksi tietolähteiksi, heidän henkilökohtaiset tietonsa pirstaloidaan, kerätään ja myydään yrityksille tehokkaampaa kuluttajakohdistusta varten. Nämä tiedot voivat antaa kattavamman kuvan ennalta tunnistetusta sosiaalisesta ongelmasta, joka valtion on Big Techin avustuksella korjattava. Tällaisissa tapauksissa ennakoivaa analytiikkaa käytetään yhä enemmän kääntämään rakenteelliset ja poliittiset huolenaiheet vain teknisiksi, tiedonhallintaan liittyviksi kysymyksiksi. Tässä kokonaisista ihmisistä tulee yksinkertaisesti kategorian näytekappaleita. Data koskee aina väistämättä ”jotakin”, eikä koskaan abstraktia kokonaisuutta.
Monet laajemmat poliittiset ja globaalit kysymykset liittyvät erottamattomasti tekoälyn kehitykseen ja käyttöönottoon. Britanniassa ainakin yksi kunnallinen toimija käyttää Microsoft Copilotia sosiaalityön arviointien apuvälineenä. Microsoft on kuitenkin mahdollisesti eniten osallinen teknologiayritys Israelin laittomassa apartheid-hallinnossa ja meneillään olevassa kansanmurhassa. IFSW:n mukaan sosiaalityöntekijöiden ja heitä edustavien yhdistysten tulee ”sitoutua vahvasti kestäviin ja ympäristöystävällisiin ratkaisuihin”. Näiden sitoumusten tulisi myös perustua sen tunnustamiseen, että kohtaamamme kriisit ovat yhteen kietoutuneita ja niiden tulisi ohjata muuttuvaan toimintaan kohti uutta maailmaa uusilla ekososiaalisilla sopimuksilla. Ytimessä on visio, joka perustuu ihmisarvoon ja jokaisen ihmisen sekä maapallon kunnioittamiseen. Ainoastaan rakentamalla yhdessä uusi ekososiaalinen maailma, voimme varmistaa kestävän ja reilumman maailman kaikille nykyisille sekä tuleville sukupolville.
Tekoälyn eksponentiaalinen laajeneminen perustuu valtavaan fyysiseen infrastruktuuriin, vaikka tämä on hämärtynyt yritysten ylläpitämissä mielikuvissa tekoälystä ja niiden viittauksissa eteeriseen ”pilveen”. Esimerkiksi tekoälylle elintärkeitä akkuja ja mikrosiruja varten tarvitaan mineraaleja, ja Big Techin tietokeskusten jäähdyttämiseen tarvitaan valtava määrä vettä. Yksityisiin konesaleihin ja putkistoihin tarvitaan sähköä, joka tulee julkisesti rakennetuista sähköverkoista.
Iso-Britannia ei ole yksin yrittäessään houkutella tekoälyteollisuutta hyödyntämään julkisia energiavarojaan. Esimerkiksi Irlannissa datakeskukset käyttivät vuonna 2023 enemmän sähköä kuin kaikki kaupunkien kotitaloudet yhteensä; yli viidesosa (21 %) sähköntuotannosta kului datakeskuksiin. Nyt tekemämme valinnat tekoälyllä täydennettyyn infrastruktuuriin liittyen eivät liity pelkästään tekoälyn hiilijalanjälkeen, vaan ne liittyvät myös pakkokeinojen luomiseen, jotka estävät meitä muuttamasta kurssia, mikäli infrastruktuuri todetaan kestämättömäksi.
Digitaalinen aikakausi vastasi noin 4 %:sta kasvihuonepäästöistä vuonna 2020, mikä vastaa kaupallisen lentoliikenteen osuutta ennen koronapandemiaa. Siksi Big Techin esittämä väite siitä, että tekoäly voisi edistää kestävyyttä, ei ole uskottava. Joissakin tapauksissa tekoäly voi mahdollistaa yritysten energiatehokkuuden lisäämisen, mutta yritysten käyttämät mittarit ja niihin liittyvä positiivinen viestintä yritysten sosiaalisesta vastuusta (CSR) kestävän kehityksen ympärillä liioittelee aloitteiden arvoa ja hämärtää niiden kustannuksia. Tekoälyn ympäristövaikutukset jakautuvat globaalisti epätasaisesti ja kohdistuvat eniten globaalin etelän maihin, jotka ovat alttiimpia ilmastonmuutoksesta johtuville katastrofeille. Sähköisen jätteen (engl. e-waist) kertymät kasautuvat, kun Big Tech pyrkii suunnittelemaan nopeasti vanhentuvia tuotteita.
Vuonna 2024 raportoitiin satojen Englannissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden alkavan käyttää tekoälyjärjestelmiä, jotka tallentavat keskusteluja, tekevät asiakirjaluonnoksia ja ehdottavat toimia, joita ”ihmistyöntekijät eivät välttämättä ole harkinneet”. Yhdysvaltalaisten yritysten Deepgramin ja OpenAI:n tekoälyalgoritmeja hyödyntävä Magic Notes kerää arkaluontoisia tietoja, kuten terveydentila, henkilökohtainen talous, osoitteet, syntymäaika, puhelinnumerot, seksuaalinen suuntautuminen, etninen alkuperä sekä uskonnollinen vakaumus. Sen käyttöönoton tarkoitus sosiaalityössä on ollut yksinkertaisesti tehdä elämästä ja työstä helpompaa. Tällaisen ajattelun takana on kiistaton uusliberaali logiikka, joka liittyy niukkojen resurssien väistämättömyyteen ja tarpeeseen säästää rahaa. Pidetään annettuna, että sosiaalityöntekijöillä ei ole riittävästi aikaa suoriutua sosiaalityön perustehtävistä, kuten arvioinnista. Ajatus henkilöstön lisäämisestä kevyemmällä työkuormalla tukahdutetaan. Sen sijaan sosiaalityöntekijät tulkitaan väistämättä ylityöllistetyiksi, kun taas tekoälyn toimittajat ovat innokkaita ”korjaajia”, joilla ei vaikuta olevan taloudellista etua tai panosta, vaan he haluavat tarjota ”ratkaisuja”. On huolestuttava ajatus, että muistiinpanojen ja kirjausten tekeminen voitaisiin yksinkertaisesti ulkoistaa tekoälylle, sillä nämä työtehtävät ovat elintärkeitä ja sisäänrakennettuja oman työn reflektoimiseksi sosiaalityössä.
Tekoälyn puolestapuhujat väittävät, että tekoäly voi työskennellä rinnakkain eettisesti toimivien ammattilaisten kanssa, joilla on kyky valvoa algoritmeja ja korjata puutteet, epäjohdonmukaisuudet ja ilmeiset epäoikeudenmukaisuudet. Human in the loop -ajattelussa ihmisen nähdään olevan kykenevä täydentämään automaatiota tarpeen mukaan. Vaikka tekoälyavusteisten välineiden käytössä ihmisen tulee aina tarkistaa ja vahvistaa lopullinen tuotos ihmisellä ei välttämättä ole kapasiteettia, aikaa tai edes halua tehdä tätä. Voi olla myös niin, että algoritmit ymmärretään organisaation prioriteettien ilmentymäksi: näin instituutio tulee ohittaneeksi ihmisen. Tässä yhteydessä institutionaaliset valtarakenteet voivat implisiittisesti heikentää sosiaalityöntekijöiden luottamusta tekoälyn tuottamien suositusten, kuten ehdotettujen jatkotoimien, haastamiseen, koska he pelkäävät kielteisiä henkilökohtaisia seurauksia, jos ne ohittavat järjestelmän.
Tässä artikkelissa on käsitelty lyhyesti useita eettisiin kysymyksiin liittyviä keskeisiä teemoja tekoälyn käyttöönotossa sosiaalityössä. Tarkemmin sanottuna merkittävät havaitut huolenaiheet liittyvät seuraaviin osa-alueisiin: luottamuksellisuus ja yksityisyys; itsemääräämisoikeus ja osallistumisoikeus; sekä esteet kohdata ihmiset ”kokonaisina”. Ekologisesta näkökulmasta katsottuna on olemassa vaara, että tekoälyteollisuuden voitontavoittelu on ristiriidassa IFSW:n eettisten pyrkimysten kanssa, jotka painottavat sosiaalityöntekijöiden velvollisuutta suojella ja ylläpitää kestävää planeettaa. Lisäksi voi olla vaara, että ylityöllistetyt sosiaalityöntekijät tulevat tiedostamattaan liian riippuvaisiksi tekoälylle keskeisestä laskennallisesta logiikasta. Tätä uhkaa ei sammuta korporaatiodiskurssi, jonka mukaan ”human in the loop” pystyy toimimaan eettisenä erotuomarina. Elishin (2019) käsite ”moral crumple zone” (suom. moraalisen rypistymisen vyöhyke) viittaa siihen, että eettisen ihmisasiantuntijan valta jää todennäköisesti marginaaliseksi, koska kun asiat menevät pieleen, voimakkaat poliittiset ja institutionaaliset tekijät pyrkivät toimimaan todennäköisesti järjestelmän hyväksi ammatinharjoittajien kustannuksella.
Jos nämä tekoälyn edistämät kehityssuunnat etenevät nykyisen kehityksen mukaisesti, sosiaalityöntekijät voivat olla vaarassa joutua irralleen monimutkaisista eettisistä kysymyksistä, jotka liittyvät työskentelyyn heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Magic Notesin, Copilotin ja muiden vastaavien tekoälyavustajien käyttöönotto voi mahdollisesti heikentää kriittisyyttä, reflektiota ja eettistä harkintaa sosiaalityössä. Reflektoiva ymmärrys ei ole tekoälyn tarkoitus – sen tarkoituksena on yksinkertaisesti poimia tehokas perusta interventiolle, ennustaa ja kohdentaa, ei tarjota sosiologista ymmärrystä ihmisten elämänkulkujen syistä.
Instituutioissa kuten sosiaalityö, joilla on valta aiheuttaa sosiaalisia haittoja, tekoälyn uhka ei ole ihmisten korvaaminen koneilla, vaan olemassa olevan sosiaalisen automatismin ja ajattelemattomuuden laskennallinen laajentuminen. Tämä artikkeli esittää, että tekoälyä koskeva hallitseva ideologia on täynnä aukkoja ja vääristymiä, ja sosiaalityössä sekä laajemmin julkisilla areenoilla tulee olla enemmän valvontaa. Magic Notesin ja Microsoft Coplitoin tavoitteena on voiton maksimointi. Tämän aineellisen ulottuvuuden poissaolo suuresta osasta näiden tekoälyjärjestelmien leviämistä kokevista raporteista muistuttaa meitä siitä, että sana ”magic”viittaa myös silmänkääntötemppuun. Ehkäpä meidän tulisi olla skeptisempiä, kyseenalastavampia ja valppaampia taikurin temppujen suhteen?
Ps. Tätä blogisarjaa tai muita blogijulkaisujani ei ole tehty tekoälyllä. Käytän tässä blogisarjassa avuksi Google kääntäjää ja sanakirja.org -sovellusta, jotka hyödyntävät tekoälyä ja kehittynyttä konekäännösteknologiaa. Käännän tekstit kuitenkin itse, minkä vuoksi niissä saattaa esiintyä inhimillisiä virheitä. <3
Janika Kosonen
Onko sinulla jokin tietty aihe, josta toivoisit sisältöä perjantaiplatteriin? Jätä alle kommentti!
