Istuin eräänä päivänä terveyskeskuksen aulassa odottamassa lääkäriaikaa. Kävellessäni kohti odotusaulaa, vastaani tuli useita ikäihmisiä, joiden kanssa ihmettelimme yhdessä, minne aulaan asettuisimme odottamaan aikaamme. Keskustellessani näiden ikäihmisten kanssa, kävi ilmi, että monet heistä olivat tulleet terveyskeskukseen odottamaan aikaansa yli tuntia ennen ajanvarauksen alkua. Kun istuin aulassa odottamassa omaa aikaani, kuulin viereisen rouvan kertovan toiselle, että hän oli varannut lääkäriajan ”ihan muuten vain”. Aulassa kävi kova kuhina, kun se täyttyi hyvissä ajoin paikalle saapuneista ikäihmisistä. Monet olivat tuttuja keskenään: naapureita, ystävyksiä tai muita hyvänpäivän tuttuja. Tuntui siltä, kuin terveyskeskuksen odotusaulasta olisi muodostunut näiden ikäihmisten olohuone.
Huomasin lääkäriajan jälkeen jääneeni pohtimaan tuota tilannetta. Oli hienoa todistaa ihmisten yhteisöllisyyttä, kohtaamisen iloa ja vertaistuen jakamista. Mietin kuitenkin, tähänkö olemme tulleet? Kun kolmannen sektorin, eli matalan kynnyksen toiminnasta leikataan, ihmiset muodostavat yhteisönsä muualle. Tässä tapauksessa perusterveydenhuollon odotusaulaan. Ikäihmiset varaavat terveyskeskukseen lääkäriaikoja ”muuten vain” saadakseen seuraa, tulevansa kohdatuiksi ja tavatakseen vertaisiaan. Eikä tästä ole syyttäminen näitä ihmisiä. Systeemillä on tapana järjestäytyä uudelleen, kun sen osiin kajotaan.
Kysynkin, onko meillä oikeasti varaa ajaa kolmannen sektorin toiminta alas?
Nykyinen hallitus on leikannut isoilla saksilla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestötoimijoilta. Sote-järjestöjen rahoitusta ollaan kaventamassa jopa 30–60 prosentilla vuoteen 2027 mennessä. Tämä tarkoittaa paitsi uusien ennaltaehkäisevien ja matalan kynnyksen toimintamallien kehitystyön lakkaamista, myös olemassa olevien ja vaikuttavien toimintamallien alasajoa. Kun ennaltaehkäisystä nipistetään, ehkäistävissä olevat ongelmat realisoituvat – ja aiheuttavat kustannuksia. Palveluita tarvitsevat ihmiset eivät katoa järjestelmästä palveluiden lakkauttamisen myötä, vaan siirtyvät järjestelmän toisiin osiin.
Järjestötoimijat ovat keskeinen osa koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Ne ovat olemassa olevan järjestelmän osa, eivät järjestelmästä irrallinen ylimääräinen kokonaisuus. Sosiaalipalveluista säädetään sosiaalihuoltolaissa ja terveydenhuollon palveluista terveydenhuoltolaissa. Sosiaalipalvelut tulee järjestää siten, että ne ovat asiakkaiden tarpeisiin nähden oikea-aikaisia, oikeanlaisia ja riittäviä ja terveydenhuollon toiminnan tulee olla laadukasta, turvallista sekä asianmukaisesti toteutettua. Sote-järjestöihin kohdistuvat valtavat leikkaukset heikentävät väistämättä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten mahdollisuuksia järjestää ja tuottaa lainmukaista hoitoa ja palveluita.
Nuorten ongelmallinen päihteiden käyttö, jota itse tutkin, on saanut viime vuosina ilmiönä yhä enemmän huomiota. Vuonna 2024 julkaistun OTKES:in huumekuolemaselvityksen jälkeen nuorten päihdehoidon ja huumekuolemien ehkäisyyn on alettu investoimaan rahaa. Tämä on hienoa. Investoinnit tarkoittavat kuitenkin pääasiassa hankemuotoisia rahoituksia yksittäisille toimijoille ja työryhmille. Olen huolissani siitä, että nykyisessä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä tämä erittäin tärkeä työ jää hyödyntämättä. Kun isoa yhteiskunnallista ongelmaa lähdetään ratkomaan yksittäisin hankerahoituksin, on niukan valtiontalouden aikakaudella riski, että näissä hankkeissa kehitetyt tärkeät ja vaikuttavat toimintamallit jäävät kertaluontoisiksi kokeiluiksi. Hankkeet eivät saa jatkorahoitusta, minkä vuoksi toimintamalleja ei päästä tosiasiassa jalkauttamaan, eikä varsinkaan vakiinnuttamaan osaksi käytäntöä.
Vastaan itse esittämääni kysymykseen, että meillä ei ole oikeasti varaa ajaa kolmannen sektorin toimintaa alas. Kolmannen sektorin sote-toimijat ovat avainasemassa moninaisten palvelutarpeiden ehkäisemiseksi. Ihmisten hyvinvoinnin ja kansanterveyden edistäminen tarvitsevat kestäviä ja pitkäjänteisiä investointeja. Lyhytkestoisilla hankerahoituksilla päästään alkuun, mutta monimutkaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen on vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä. Me tarvitsemme sote-järjestöjä nyt ja tulevaisuudessa. Jotta meillä olisi jatkossakin toimiva perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito sekä yleiset ja erityiset sosiaalipalvelut.
Janika Kosonen
Tarvitaanko teidän organisaatiossanne lisää tietoa aiheesta? Ota yhteyttä ja buukkaa minut jakamaan osaamistani teille! info@janikakosonen.fi +358 505188680. Lue lisää palveluistani täältä!
