Haastatellessani alaikäisenä päihteitä käyttäneitä nuoria tutkimustani varten, nuorten elämäntarinoita yhdistivät tarinat lukuisista muutoksista. Muutokset alkoivat usein jo varhaislapsuudessa: vanhempien erot ja uudet kumppanit, perhekokoonpanon muutokset, jatkuva muuttaminen paikasta tai paikkakunnasta toiseen. Myöhemmin teini-iässä nuoret olivat kokeneet lukuisia sijoituksia kodin ulkopuolelle, sijaishuoltopaikkojen ja koulujen vaihtumisia, sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien vaihtumisia, kaveriporukoista toiseen seilaamista ja niin edelleen. Kaiken keskellä jäi usein nuoren itsensä vastuulle sopeutua, luoda uutta ja aloittaa alusta.
Kasvava lapsi ja nuori tarvitsee elämäänsä pysyvyyttä. Pysyvät asiat edustavat ikään kuin turva-ankkureita, joista yksilö ammentaa turvallisuuden tunnetta isojenkin muutosten keskellä. Riittävä määrä pysyvyyttä kohentaa lapsen ja perheen resilienssiä. Pienelle lapselle pieniltäkin tuntuvat muutokset voivat olla stressaavia. Lapsi tarvitsee muutoksen keskellä aikuisen kannattelua ja tukea. Lapset kokevat esimerkiksi jatkuvat muutot ja perhekokoonpanon muutokset eri tavalla stressaavina kuin aikuiset. Näissä muutoksissa lapset ovat usein myös passiivisia toimijoita: muutokset tapahtuvat jonkun muun päätöksestä, eikä lapselle jää muita vaihtoehtoja kuin sopeutua niihin. Tästäkin syystä on erityisen tärkeää, että päätöksen tehneet aikuiset kannattelevat lasta muutoksessa.
Haastattelemieni päihteitä käyttäneiden nuorten kohdalla elämässä tapahtuneisiin muutoskohtiin liittyi usein haavoittavia elämänkokemuksia kuten kiusaamista, väkivaltaa, riitelyä tai tahdonvastaisia toimenpiteitä. Jatkuvat muutokset ruokkivat yhdessä haavoittavien kokemusten kanssa nuoressa kytevää epäluottamusta muita ihmisiä ja ympäristöään kohtaan, erityisesti jos he kokivat jääneensä vaille riittävää tukea. Liian yksin jäädessään nuorelle syntyy kokemus siitä, että yksin on pärjättävä, koska muut ihmiset eivät ole luotettavia. Tämä voi johtaa siihen, että nuori sulkeutuu ja ”oppii” pärjäämään yksin. ”Oppii” lainausmerkeissä, koska kyse on pikemminkin sopeutumisesta ja suojautumisesta, kuin varsinaisesta oppimisesta. Kun mukaan tulevat päihteet, muutosten määrä nuoren elämässä lisääntyy. Paradoksaalisesti nuori saattaa oppia pitämään epäluotettavia ihmisiä luotettavina ja luotettavia ihmisiä epäluotettavina.
Kun päihteitä käyttävä nuori pääsee palveluiden piiriin, seuraa lähes väistämättä uusia muutoksia. Nuori aloittaa vähintäänkin uusia palveluita ja tutustuu uusiin työntekijöihin. Joissain tapauksissa nuoren tilanteeseen puututaan sijoittamalla tämä kodin ulkopuolelle. Mikäli nuoren elämäntarinaa värittävät jatkuvat muutokset, on varsin luonnollista, että nuoren itselleen luomat suojat aktivoituvat. Erityisesti jos elämän muutoskohtiin on liittynyt jo aiemmin haavoittavia elämänkokemuksia, muutokset saattavat edustaa nuorelle uhkaa. Siksi ajattelen, että yhtä tärkeää, kuin rakentaa tavoitteita ja potentiaalisia tulevaisuudenkuvia yhdessä nuoren kanssa, on tunnistaa yhdessä, mikä nuoren elämässä pysyy, kun kaikki muuttuu.
Seuraavaksi annan muutaman käytännön esimerkin siitä, miten turva-ankkureita voidaan lähteä nuoren kanssa yhdessä tunnistamaan. Ensimmäisessä harjoituksessa hyödynnetään ajallista perspektiiviä ja pyritään tunnistamaan nuoren kanssa, mitkä asiat, esineet tai ihmiset ovat sellaisia, jotka ovat pysyneet tämän elämässä a) aina, b) viimeisen viiden vuoden ajan ja c) viimeisen vuoden ajan sekä minkä asioiden, esineiden tai ihmisten hän uskoo pysyvän elämässään samoilla aikamääreillä. Tätä harjoitusta sovellettaessa aikaperspektiivit tulee sovittaa nuoren senhetkiseen ajalliseen hahmotuskykyyn, johon vaikuttavat nuoren ikä ja kognitiiviset valmiudet. Harjoituksen voi tehdä nuoren kanssa keskustellen, mutta suosittelen aina käyttämään konkreettista materiaalia keskustelun tukena. Se auttaa hahmottamisessa, keskittymisessä ja asioiden mieleen painamisessa. Paras tapa on, että nuori saa itse kirjoittaa asioita ylös. Harjoitukset on suunniteltu visuaalisesti siten, että ne voidaan toteuttaa helposti paperille ilman valmista pohjaa, tarvitset vain paperia ja kynän!
Kuva 1. Harjoitus 1.
Koska asiat ovat harvoin mustavalkoisesti joko-tai, pysyviä ja muuttuvia asioita lähdetään toisessa harjoituksessa hahmottamaan nuoren kanssa janalle. Janan toinen pää edustaa pysyvää ja toinen muuttuvaa. Muuttuvat asiat, jotka merkataan lähelle janan keskikohtaa, muuttuvat vain vähän ja päinvastoin kauimmas keskikohdasta sijoitetut asiat muuttuvat eniten. Pysyvät asiat, jotka merkataan lähelle janan keskikohtaa ovat asioita, joiden pysyvyys on epävarminta, kun taas ääripäähän merkatut asiat pysyvät nuoren elämässä varmasti.
Kuva 2. Harjoitus 2.
Kun nuoren kanssa on tunnistettu tälle tärkeitä turva-ankkureita, nuoren kanssa voidaan keskustella niistä esimerkiksi seuraavien apukysymysten avulla:
Miksi luulet, että nämä [tunnistetut] asiat ovat pysyneet sinun elämässäsi aina/x ajan?
Miksi uskot, että nämä [tunnistetut] asiat tulevat pysymään sinun elämässäsi aina/x ajan?
Mitä voit tehdä pitääksesi kiinni asioista x ja y, vaikka asiat a ja b nyt muuttuvat?
Sanonta kuuluu, että vain muutos on pysyvää. Muutosten keskellä nuoret, ja erityisesti haavoittavia elämänkokemuksia omaavat nuoret, tarvitsevat pysyvyyttä ja kannattelua. Nuoret tarvitsevat apua tunnistaakseen, mitkä asiat omassa elämässä ovat kiinnipitämisen arvoisia ja miksi. Nuoria tulee auttaa näkemään asiat, jotka hänen elämässään ovat pysyviä, vaikka muut asiat muuttuisivatkin. Pysyvyys tarjoaa turvaa ja vahvistaa luottamusta ympäristöön, kun ymmärretään, etteivät uhkaavatkaan muutokset usein ulotu elämän jokaiselle osa-alueelle.
Janika Kosonen
Tarvitaanko teidän organisaatiossanne lisää tietoa aiheesta? Ota yhteyttä ja buukkaa minut jakamaan osaamistani teille! info@janikakosonen.fi +358 505188680. Lue lisää palveluistani täältä!
