Opettajana ja opiskelijana olen huomannut, että oppimaan innostaminen tuntuu monesti hiipuvan, kun opetettavat eivät ole lapsia tai nuoria. Jostain syystä ajattelemme, että mitä korkeammalla koulutusportaalla opetamme, sitä suoraviivaisemmin opetettavat asiat voidaan siirtää opetettavan opittavaksi. Aikuisopiskelijat saavat innostavia kokemuksia usein keskusteluissa toistensa kanssa tai työelämävierailijoita kuunnellessaan. Väitän, että innostavalla opetusfilosofialla ja onnistuneesti sovelletuilla oikeanlaisilla pedagogisilla menetelmillä voimme vaikuttaa paitsi oppimistuloksiin, myös aikuisopiskelijoiden hyvinvointiin myönteisesti.
Tässä tekstissä kerron, miten suunnittelen innostavan opintokokonaisuuden: mitä teen konkreettisesti missäkin järjestyksessä. Opintokokonaisuudella tarkoitan opintojaksoa, kurssia tai muuta useammasta opetuskerrasta koostuvaa kokonaisuutta. Kirjoitan myöhemmin erikseen innostavan opetuskerran suunnittelusta sekä siitä, voiko arviointi olla innostavaa. Jos aihe kiinnostaa, niin jäähän siis kuulolle!
Vaihe 1: Hiekkalaatikko
Aloitan opintokokonaisuuden suunnittelun aina opetussuunnitelmasta tai muista opintokokonaisuuden sisältöjä koskevista ohjeista. Käyn tarkkaan läpi, mitä sisältöjä oppijan tulee opintokokonaisuuden aikana oppia. Kirjaan sisällöt ylös, jaan ne opetuskertojen mukaan ja kokoan karkeat diaesitykset jokaiselle opetuskerralle opetettavasta substanssista. Käyn läpi itsenäisesti opiskeltavat kirjalliset materiaalit tai etsin sisältöihin liittyvät materiaalit ja kokoan ne valmiiksi listaksi. Karkeat diaesitykset ovat tässä kohtaa pelkistetyt valkoiset diat, joihin olen koonnut opetettavat asiat ja järjestänyt ne loogisesti etenevään järjestykseen. Kun tämä on tehty, hiekkalaatikko on valmis!
Vaihe 2: Lelut
Kun hiekkalaatikko on valmis, tarvitsemme välineet, joilla leikkiä siinä. On siis pedagogisen suunnittelun vuoro. Lähden liikkeelle siitä, että kuvittelen opetusryhmään neljä erilaista oppijaa: 1) kuuntelemalla ja havainnoimalla oppiva, 2) kirjoittamalla oppiva, 3) lukemalla oppiva sekä 4) kinesteettinen tekemällä oppiva. Tosiasiassa kykenemme oppimaan monilla eri tavoilla, eikä opiskelijoita voi profiloida oppimisvalmiuksien mukaan. Teen tämän kuvitteellisen ryhmittelyn siksi, että minulla pysyy suunnittelun aikana kirkkaana mielessä, kenelle opintokokonaisuutta suunnittelen: ryhmälle erilaisia oppijoita.
Tässä kohtaa palaan opetussuunnitelmaan tai muihin ohjeisiin ja tarkastelen opintokokonaisuudelle asetettuja oppimistavoitteita. Jaottelen oppimistavoitteet verbien mukaan: mitä oppijan tulee opintokokonaisuuden jälkeen osata, hallita, ymmärtää, muistaa, kyetä soveltamaan tai arvioimaan? Kun tiedän, mitä oppijalta odotetaan, tiedän mitä se minulta opettajana vaatii.
Käytän pedagogisten menetelmien soveltamisessa hyödyksi Bloomin taksonomiaa (ks. kuva 1). Pyrin toteuttamaan kokonaisuuden niin, että jokaisella opetuskerralla liikuttaisiin laajasti koko pyramidin alueella. Luennointi keskittyy muistamisen ja ymmärtämisen alueisiin. Taksonomian huipulla olevan luomisen ympärille pyrin suunnittelemaan isomman opintokokonaisuuden aikana toteutettavan projektin, joka työmäärällisesti jakautuu koko opintojakson pituudelle. Tässä saatan hyödyntää esimerkiksi pelillistämistä, simulaatiopedagogiikkaa, pakopelipedagogiikkaa tai erilaisia muita luovia menetelmiä. Sitten lähden hahmottelemaan opetuskerta kerrallaan pedagogisia menetelmiä, joissa oppija soveltaa, analysoi ja arvioioppimaansa. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi erilaiset learning cafe -menetelmän sovellukset, pelillistäminen, tarinallistaminen, case-työskentely, tehtävöittäminen tai kirjoittaminen. Näitä menetelmiä hyödynnän jokaisella opetuskerralla luennoinnin lisäksi.
Kuva 1. Bloomin taksonomia.
Pyrin välttämään ”keskustelkaa asiasta x” -tyyppisiä tehtävänantoja. Ryhmäkeskustelut ovat tärkeitä ja usein oppijoita innostavia, mutta oppijat tarvitsevat konkreettisemmat ohjeet, jotta keskustelut ovat myös ryhmästä riippumatta pedagogisesti tasalaatuisia. Annan oppijoille mahdollisimman konkreettisia kysymyksiä ja pyrin mieluiten pukemaan ryhmäkeskustelun tehtävän muotoon. Ryhmäkeskusteluissa voi hyvin pelata myös roolituksilla: jaa opiskelijoille erilaisia rooleja ja vaihdelkaa niitä. Rooleja voisivat olla esimerkiksi havainnoija, puheenjohtaja, kirjuri, kuuntelija, keskustelija tai fasilitoija. Näin oppijat tulevat luopuneeksi itselleen luontaisista rooleista ja pääsevät haastamaan itseään erilaisissa rooleissa, mikä kehittää tärkeitä työelämävalmiuksia.
Pedagogisia menetelmiä valitessani teen didaktisia valintoja: millaisilla menetelmillä ja keinoilla erilaiset oppijat voisivat saavuttaa oppimistavoitteet mahdollisimman tehokkaasti? Pedagogiset menetelmät tulisi aina valita sillä perusteella, miten hyvin ne tukevat pedagogisten ja sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista, eikä niitä tulisi soveltaa vain soveltamisen ilosta. On haastavampaa lähteä sovittamaan oppimissisältöjä ennalta valittuun pedagogiseen menetelmään, kuin soveltaa didaktisesti perusteltua pedagogista menetelmää ennalta määrättyyn oppimissisältöön.
Kun pedagogiset valinnat sisältöjen ympärillä on tehty, on aika viimeistellä materiaalit. Diaesityksissä kiinnitän erityistä huomiota saavutettavuuteen ja visuaalisuuteen. Käytän värejä ja kuvituskuvia, joilla sidon teemoja yhteen. Tämä palvelee erityisesti visuaalisesti oppivia oppijoita. Porrastan dioilla näkyvän tekstin, mikä auttaa erityisesti hahmotus- tai lukivaikeutta omaavia oppijoita. Puen sisältöjä mahdollisimman paljon kysymys- ja tehtävämuotoon, mikä osallistaa ja luovuttaa oppijoille näille kuuluvaa toimijuutta. Visuaaliset materiaalit tulisi aina suunnitella tukemaan opetusta, ei koskaan päinvastoin.
Vaihe 3: Leikkijät
Nyt kun meillä on hiekkalaatikko ja siellä tarvittavat lelut, paikalle tarvitaan vielä leikkijät. Opetusryhmät muodostuvat poikkeuksetta erilaisista oppijoista, joilla on paitsi erilaiset oppimisvalmiudet, erilaiset asenteet, motiivit ja tavoitteet. Aikuisopetuksessa opetusryhmien moninaisuutta lisää eletty elämä ja aiemmat elämänkokemukset niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässä. Aikuisen oppijan elämä on myös monesti kokemuksellisesti rikasta. Tapahtuu onnistumisia, menetyksiä, sairastumisia, parantumisia, iloja ja murheita.
Yksi aikuiskasvattajan tärkeimmistä tehtävistä on saada oppijat tekemään yhteistyötä toistensa kanssa. Turvallinen oppimisympäristö, jossa jokainen uskaltaa ilmaista itseään, onnistua ja epäonnistua, on hiekkalaatikon hiekka. Oppijoiden välinen kilpailuasetelma tulee purkaa ja oppijat tulee saada näkemään toisensa voimavarana yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Avainasemassa on ilmapiiri, jossa vallitsee jaettu ymmärrys siitä, että meillä on ryhmänä valtava määrä tietoa, joka on kertynyt eri tavoin eri lähteistä, ja jota jakamalla voimme yhdessä oppia.
Vaihe 4: Leikki
Sitten leikitään! Oppiminen ei ole matka pisteestä A pisteeseen A. Positiivisen pedagogiikan ytimessä on ajatus siitä, että oppiminen on jatkuvaa kasvua ja voi saada yhä uusia ja uusia muotoja. Mustavalkoinen ajattelu, että olemme tai emme ole lahjakkaita asioissa X tai Y, estää meitä oppimasta. Oppiminen on siis matka pisteestä A pisteeseen B pisteeseen C ja niin edelleen. Voimme oppia ainoastaan asioita, joita emme vielä osaa. Siksi osaamattomuus, epäonnistuminen, tietämättömyys ja epävarmuus kuuluvat vääjäämättä osaksi oppimisprosessia.
Innostava opetus lähtee liikkeelle siitä, että opettaja itse on innostunut opettamastaan aiheesta ja vuorovaikutuksesta oppijoiden kanssa. Tässä hyödynnämme ihmisaivojen luontaista peilisolujärjestelmää: innostava asenne saattaa tarttua! Innostaminen ei ole päälle liimattua positiivisuutta. Se on aitoa kiinnostusta jokaista oppijaa ja tämän henkilökohtaista oppimisprosessia kohtaan. Se on aitoa ja vastavuoroista vuorovaikutusta ja laskeutumista samalle tasolle oppijoiden kanssa. Se on tilan antamista oppijoiden ajatuksille ja turvallisen ilmapiirin luomista oppijoiden itseilmaisun tukemiseksi. Se on oppijoiden ajan ja työn arvostamista sekä jokaisen oppijan ainutlaatuisuuden kunnioittamista. Innostamisessa on kyse ennen kaikkea kyvystä olla ihminen ihmiselle sekä toimia kannustavana ja myötätuntoisena peilinä toiselle oppimisen polulla.
Lopuksi
Innostava aikuisopetus on parhaimmillaan kuin leikkiä. Leikkimällä kykenemme uppoutumaan asioihin, kuvittelemaan asioita uusista näkökulmista, luomaan uutta, kehittymään ja olemaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Oppimisen ja ammatillisen kasvun kannalta varsin tärkeitä taitoja. Silti leikkimielisyyttä ja lapsenomaisuutta tunnutaan pitävän usein asiantuntijuuden ja ammatillisuuden vastakohtana, ikään kuin aikuisten oppimisen kuuluisi olla vakavaa ja suoraviivaisen asiapitoista. Mitä jos kuitenkin kokeiltaisiin jotain muuta – vaikkapa edes leikillä?
Kuva 2. Innostavan aikuisopetuksen hiekkalaatikkomalli.
Miten suunnitella innostava opetuskerta? Voiko arviointi olla innostavaa? Näistä kirjoitan lisää tulevissa blogiteksteissäni!
Janika Kosonen
Tarvitaanko teidän organisaatiossanne lisää tietoa aiheesta? Ota yhteyttä ja buukkaa minut jakamaan osaamistani teille! info@janikakosonen.fi +358 505188680. Lue lisää palveluistani täältä!
