Kirjoitin helmikuussa blogiartikkelin innostavan opintokokonaisuuden suunnittelusta aikuisopetuksessa ja paketoin sen innostavan aikuisopetuksen hiekkalaatikkomalliksi. Tässä tekstissä jatkan samasta aiheesta, mutta keskityn yksittäisen oppimiskerran suunnitteluun. Tällä kertaa pureudutaan siis siihen, millaisista elementeistä innostava oppimiskerta rakentuu ja mitä tulee huomioida sellaisen suunnittelussa.
Innostavan oppimiskerran suunnittelu lähtee liikkeelle siitä, että oppimiskerran toteuttaja arvostaa ja kunnioittaa oppijoidensa aikaa. Käytännössä tämä näkyy oppimiskerran suunnittelussa siinä, että se pyrkii tuottamaan oppijalle lisäarvoa itsenäiseen opiskeluun verrattuna. Tavoitteena on, että oppija lähtee oppimiskerralta ajatuksella ”onneksi osallistuin”. Toisinaan aikuisopetuksessa törmää oppijan aikaa väheksyvään asenneilmapiiriin, jossa oppijalle painotetaan opiskelun olevan vapaaehtoista, ja ettei oppimiskerroilla ole mikään pakko istua. Itse pyrin kääntämään ajatuksen toisin päin: nämä kaikki oppijat istuvat täällä vapaaehtoisesti ja käyttävät aikaansa opiskellakseen tai kouluttaakseen itseään. Se on itsessään arvokasta etenkin aikuisopetuksessa, jossa oppimiskerroille osallistuminen voi edellyttää monelta oppijalta runsaasti ylimääräistä metatyötä arjessa.
Väitin aikaisemmassa blogiartikkelissani, että voimme oppia ainoastaan asioita, joita emme vielä osaa. Siksi edellä mainitun lisäarvon tuottamiseksi innostavaa oppimiskertaa suunnitellessa tulisi erotella, mitkä asiat ovat oppijoille vanhan kertausta ja mitkä asiat tulevat heille uutena. Tiedon sisäistäminen on kumulatiivista, jolloin uusi tieto rakentuu jo tiedetyn ja osatun asian päälle. Kun opettaja osaa rakentaa siltoja jo tiedetyn ja uuden asian välille, syntyy oppimista Bloomin taksonomian ylimmillä portailla (ks. Kuva 1). Oppimisen kokemukset ovat onnistumisen kokemuksia ja onnistumisen kokemukset ruokkivat motivaatiota oppia lisää.
Kuva 1. Bloomin taksonomia.
Innostavan oppimiskerran keskiössä on vuorovaikutus. Vuorovaikutteisuutta voi hyödyntää opetuksessa monella tavalla ja opetusmenetelmien monipuolisuus onkin innostavaa opetusta suunniteltaessa tärkeää. Itsenäiseen opiskeluun verrattuna juuri vuorovaikutus on itsessään lisäarvo. Vuorovaikutteinen opetus ei tarkoita pelkkiä pienryhmäkeskusteluja, vaan se voidaan sovittaa osaksi luennointia, käänteistä oppimista, kirjallisia töitä tai oikeastaan mitä vain yhteisessä tilassa tapahtuvaa ryhmässä oppimista. Vuorovaikutteisuuden avulla voidaan rakentaa monensuuntaisen oppimisen tila, jossa oppiminen ei ole kahdensuuntainen prosessi opettajalta oppijalle, vaan voi tapahtua vastavuoroisesti kaikkien toimijoiden välillä.
Miten luennoinnista voi tehdä vuorovaikutteista?
Käytän itse luennoidessani usein kysy – kuuntele – kerro -tekniikkaa. Aloittaessani uudesta aiheesta (usein uusi dia), muotoilen alustuksen uuteen aiheeseen kysymysmuotoon ja kysyn oppijoilta jotakin siihen liittyen. Pyrin jo tässä vaiheessa saamaan aikaan keskustelua paitsi minun ja oppijan välillä, myös oppijoiden kesken. Kuuntelen, millaisia ajatuksia ja näkemyksiä oppijoilla on. Tämä on erityisen tärkeää, koska tällä tavalla kerään tärkeää tietoa siitä, millaisia ennakkokäsityksiä ja -tietoa ryhmällä on aiheesta. Koska voimme oppia vain asioita, joita emme vielä osaa, hyödynnän keräämääni tietoa siihen, mihin tulen aiheesta opettaessani keskittymään. Kun aiheeseen johdatteleva keskustelu on käyty, kerron asiat luentomaiseen tapaan. Koska alla on vuorovaikutteista keskustelua, oppijat uskaltavat tässä kohtaa tyypillisesti paremmin myös keskeyttää minut ja kysyä tarkentavia kysymyksiä. Olen todennut tämän erityisen tehokkaaksi malliksi myös siksi, että tässä asiat tulevat toistetuiksi, mikä edesauttaa niiden muistamista.
Vuorovaikutteinen opetus toteutuu innostavasti ainoastaan turvallisessa ja tasavertaisessa ilmapiirissä. Keskustelevaa ja turvallista ilmapiiriä lähdetään rakentamaan jo ensimmäisestä yhteisestä oppimiskerrasta alkaen. Opettaja kantaa vastuuta siitä, millaiselle oppimiselle hän osoittaa oppimistilanteessa arvostusta ja toisaalta millaista oppimista hän saattaa (tiedostamattaan) mitätöidä tai jättää huomiotta. Oppimiskerran toteuttajan tulee ymmärtää, että jokaisella oppijalla on ryhmän toiminnan ja vuorovaikutteisen työskentelyn kannalta merkittävä rooli ja oppijoiden näkemykset ansaitsevat tulla kuulluiksi tasavertaisesti. Oppijoiden näkemyksiä saa ja kannattaakin haastaa, kuitenkin kannustavalla ja eteenpäin vievällä tavalla. Vuorovaikutteisuutta voi rakentaa tässäkin ottamalla kaikki oppijat mukaan keskusteluun ja jaettuun ajatustyöhön. Kuvaan innostavan oppimiskerran elementit Kuvassa 2.
Kuva 2. Innostavan oppimiskerran elementit.
Turvallinen ja vuorovaikutteinen oppimisympäristö ei synny automaattisesti. Toisinaan etenkin isommissa oppimisryhmissä tasavertaisen keskusteluilmapiirin luominen voi olla haastavaa. Myös aikuisoppijoiden ryhmissä voi esiintyä klikkiytymistä, ulossulkemista tai kiusaamista, joista puhutaan enemmän lasten ja nuorten oppimisen yhteydessä. Toisinaan ryhmiin on päässyt muodostumaan ryhmän oppimisen kannalta haitallisia rooleja, joissa tietyt ryhmän jäsenet ottavat ja saavat enemmän tilaa ja toisten osaksi jää hiljentyä ja pienentää itsensä. Jännitteinen ilmapiiri tappaa mahdollisuudet innostavalle oppimiselle. Opettajan tehtävä on tunnistaa ryhmän dynamiikka ja siinä esiintyvät oppimista haittaavat tai estävät rakenteet. Näitä haitallisia rakenteita voidaan purkaa erilaisilla opetus- ja ryhmänhallinnan menetelmillä.
Annan esimerkin:
Ryhmässä, jossa oppijoiden roolit ovat haitallisella tavalla epätasa-arvoiset siten, ettei tasa-arvoinen keskusteluilmapiiri pääse syntymään luonnostaan, voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi puhumisen pelinappulat-menetelmä. Tämä lapsille suunnattu menetelmä toimii erinomaisesti myös aikuisopetuksessa silloin, kun ryhmädynamiikka edellyttää vahvempaa puuttumista. Menetelmää voi soveltaa esimerkiksi pienryhmäkeskusteluissa seuraavasti:
- Jokainen oppija valitsee itselleen pelinappulan (tämä voi olla mikä vain esine, esimerkiksi kynä tai pyyhekumi)
- Pienryhmäkeskustelu käydään siten, että kukin ryhmän jäsen asettaa pelinappulansa pöydälle vuorotellen. Se, kenellä on pelinappula pöydällä, on puheenvuorossa ja muut kuuntelevat. Kun puheenvuoro päättyy, vuoro siirtyy seuraavalle.
- Jokainen saa asettaa pelinappulansa pöydälle vain kerran kierroksen aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ryhmän jäsenet käyttävät ensin puheenvuoronsa, ennen kuin pelinappula voidaan käyttää uudelleen.
- Kun kaikki ovat käyttäneet pelinappulansa kerran, voidaan kierros aloittaa uudelleen ja kommentoida muiden ryhmän jäsenten puheenvuoroja.
Innostava opetus on hedelmällistä paitsi oppijoille, myös opettajalle itselleen. Vuorovaikutuksessa oppijoiden kanssa opettaja oppii poikkeuksetta myös itse uutta ja saa uusia näkökulmia omaan ajatteluunsa. Oppimaan innostamisen ei tule päättyä lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan jatkua niin kauan kuin opittavaa riittää. Innostavalla aikuisopetuksella koulutamme työelämään innostuneita, sitoutuneita ja asiansa osaavia ammattilaisia.
Janika Kosonen
Tarvitaanko teidän organisaatiossanne lisää tietoa aiheesta? Ota yhteyttä ja buukkaa minut jakamaan osaamistani teille! info@janikakosonen.fi +358 505188680. Lue lisää palveluistani täältä!
