Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus (Varke) julkaisi tammikuun lopulla Asunnottomat 2025 -selvityksen, mikä on poikinut runsaasti julkista keskustelua, ja hyvä niin. Aikuis- ja asunnottomuussosiaalityötä tehneenä sosiaalityöntekijänä sekä alaikäisten ongelmallisen päihteiden käytön tutkijana haluan itsekin kirjoittaa ajatuksiani selvityksen tuloksiin liittyen. Tässä tekstissä en keskity kritisoimaan maamme hallitusta, vaikka on selvää, että istuvan hallituksen toteuttama (sosiaali)politiikka on johtanut, ja tulee johtamaan, sosiaalisten ongelmien syvenemiseen ja ketjuttumiseen sekä yleiseen pahoinvoinnin kasvuun väestössä.
Varke:n selvitys pohjautuu kunnilta kerättyyn kyselyaineistoon (N=238, vastausprosentti 81), jossa käytettiin EU:ssa yleisesti käytössä olevaa ETHOS Light -luokittelua mukailevaa asunnottomuuden määritelmää. Määritelmän mukaan asunnottomia ovat ihmiset, joilla ei ole omaa asuntoa ja jotka elävät asunnon puutteen vuoksi ulkona, porrashuoneissa tai ensisuojissa, asuntoloissa tai majoitusliikkeissä, asumispalveluyksiköissä, kuntouttavissa yksiköissä, sairaaloissa tai muissa laitoksissa tai tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. Pitkäaikaisasunnoton ihminen on puolestaan ollut asunnoton vähintään yhden vuoden ajan tai toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Selvityksessä on käytetty poikkileikkausmenetelmää, eli aineisto edustaa yhden päivän (15.11.2025) otantaa. Koska selvityksen tulokset perustuvat kuntien itseraportointiin ja otantaan yhdeltä päivältä, siinä raportoidut luvut ovat suuntaa antavia.
Tutkin työkseni lastensuojelua ja alaikäisten ongelmallista päihteiden käyttöä, minkä vuoksi olen erityisen kiinnostunut nuoria koskevasta keskustelusta. Keskityn siksi tässäkin tekstissä tarkastelemaan asunnottomuuden kysymystä erityisesti nuorten näkökulmasta. Tuoreet asunnottomuustilastot ovat nuorten osalta karmeaa luettavaa. Nuorten alle 25-vuotiaiden asunnottomien ihmisten määrä kasvoi vuodesta 2024 lähes 40 prosenttia, mikä tarkoittaa nuorten asunnottomien määrän lisääntymistä 206 henkilöllä. Vuonna 2025 nuoria asunnottomia henkilöitä raportoitiin olevan yli seitsemän ja puoli sataa. Kaikista yksinelävistä asunnottomista nuoria oli 17 prosenttia.
Paitsi nuorten, myös naisten suhteellinen osuus asunnottomien joukossa kasvoi. Asunnottomuus on yhä voimakkaasti miessukupuolelle kasautuva ongelma, kun naiset edustavat vajaata neljännestä kaikista yksinelävistä asunnottomista. Asunnottomuus on yleisesti kääntynyt nousuun ja noussut kahtena vuotena peräkkäin sen jälkeen, kun se pysytteli laskussa yli 10 vuoden ajan. Nousu on kiihtyvää: vuonna 2023–2024 asunnottomuuden raportoitiin nousseen 10 prosenttia, kun vuonna 2024–2025 nousua on ollut jo 20 prosenttia. Vuonna 2025 asunnottomia ihmisiä raportoitiin olevan Suomessa jo yli neljä ja puoli tuhatta.
Asunnottomuuskeskustelussa minua häiritsee suunnattomasti keskustelun pyöriminen ”asunnottomuuden kasvun” tai ”asunnottomuuden määrän” kaltaisten abstraktien käsitteiden ympärillä. Kun puhumme asunnottomuudesta, meidän tulisi puhua ihmisistä ilmiön keskiössä. Ei ole olemassa mitään ”asunnottomuuden ilmiötä”, joka olisi irrallinen asunnottomuutta kokevien ihmisten todellisuudesta. Jokainen numero asunnottomien ihmisten lukumäärää kuvastavassa luvussa 4 579 on ihan oikea ihminen.
Vaikka asunnottomien nuorten määrän jyrkkä vuotuinen kasvu on äärimmäisen huolestuttavaa, emme voi olla tyytyväisiä silloinkaan, jos saamme kasvun taittumaan tai kääntymään laskuun. Asunnottomien nuorten lukumäärän tulee olla nolla. Nuorten tulee edustaa nollaa prosenttia asunnottomien ihmisten kokonaismäärästä. Niin kauan, kun Suomessa elää asunnottomana nuoria ihmisiä, työ on pahasti kesken. Oli heitä sitten yksi tai kahdeksansataa.
Keskeisenä tekijänä asunnottomuuden nousulle mainitaan Varken selvityksessä päihde- ja mielenterveysongelmien lisääntyminen. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat yleisiä asunnottomilla ihmisillä, joskin asunnottomuus itse lisää päihde- ja mielenterveysongelmia ja estää niiden vaikuttavan hoidon. Varken selvityksen mukaan suurin osa asunnottomista ihmisistä (64 %) majoittuu tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona. Kun asunnottomuus pitkittyy, tuttavien ja sukulaisten luona majoittuminen vähenee (51 %). Päihteitä käyttävät nuoret ovat erityisessä riskissä majoittuessaan päihdepiireistä löytyvien tuttavien luona. Näissä verkostoissa avun tarjoaminen on harvoin vastikkeetonta ja nuoren riski päätyä hyväksikäytön kohteeksi on suuri.
Suomalainen asunnottomuustyö perustuu Asunto ensin -periaatteelle, jossa asunto on ihmisen ihmis- ja perusoikeus. Myös Suomessa tehtävän (sosiaali)politiikan tulisi perustua tälle periaatteelle, jotta sitä voidaan operatiivisessa työssä toteuttaa.
Miksi asunto ensin?
Kuvittele joutuvasi viettämään vuorokausi ulkoilmassa. Sinulla ei ole paikkaa, minne mennä, eikä suojaa, jotta voisit rauhallisin mielin levätä. Lopulta asetut nukkumaan julkisella paikalla, vaikka sinua pelottaa. Nukkuessasi olet haavoittuva, etkä kykene kunnolla suojelemaan itseäsi ja omaisuuttasi, jota kannat mukanasi kaikkialle minne menetkin. Nukahdat, mutta sinut herätetään ja ajetaan pois. Etsit uuden paikan ja sama toistuu. Lopulta yrität löytää suojan ulkoa, jotta saisit hetken levähtää. Vuorokausi vaihtuu ja pääset takaisin kotiin. Asunnoton ihminen ei pääse, vaan sama toistuu seuraavana ja sitä seuraavan päivänä.
Tilanteessa, jossa ihminen elää jatkuvassa turvattomuudessa ja unideprivaatiossa, kaikki energia suuntautuu tässä hetkessä selviytymiseen. Sellaisessa tilanteessa elävä ihminen ei kykene suuntaamaan tulevaisuuteen, haaveilemaan tai asettamaan tavoitteita. Hän ei kykene sitoutumaan tulevaisuuteen suuntaaviin tavoitteisiin, sillä kestävää tulevaisuudennäkymää ei ole. Siksi päihde- ja mielenterveysongelmien hoito silloin, kun ihminen on vailla vakinaista asuntoa, on äärimmäisen vaikeaa. Eikä se liity yksilön muutosmotivaatioon tai -kyvykkyyteen, vaan mahdottomiin lähtökohtiin. Siksi ihminen tarvitsee asunnon, ja sen luoman turvan, ensin.
Janika Kosonen
Lähde: Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus (2026) Asunnottomat 2025. Helsinki: Ympäristöministeriö. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen julkaisuja 2026:1. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-282-2. Viitattu 29.1.2026.
